Paikallinen aika nyt: Manila

Päivänvalo vuoden mittaan: Manila

Tiesitkö?

Filippiineillä ei ollut 31. joulukuuta 1844:ää

Jeepneyt muodostavat noin 2 % Metro Manilan rekisteröidyistä ajoneuvoista. Kaupungin oman liikenneviranomaisen mukaan niiden osuus päivittäisestä liikenteestä on 2,3 %, kun taas henkilöautojen osuus on 43,75 %.

Ne kuljettavat noin 40 % kaikista moottoriajoneuvomatkoista Filippiineillä – noin 40 miljoonaa henkilömatkaa päivässä.

Pelkästään Metro Manilassa tehdyn tutkimuksen mukaan päivittäinen jeepney-matkustajamäärä on lähes 9 miljoonaa ihmistä. JICA-tutkimuksen mukaan jeepneyiden osuus pääkaupunkiseudun kaikesta julkisesta liikenteestä oli 39 % eli 6,8 miljoonaa matkaa. Perushinta on noin viisitoista Yhdysvaltain senttiä.

Filippiineillä on noin 200 000 jeepneytä, joista 42 000–55 000 Metro Manilassa riippuen siitä, lasketaanko myönnetyt liikenneluvat vai kaikki käytössä olevat ajoneuvot. Jokainen kuljettaa noin kaksikymmentä matkustajaa.

Laskutoimitusta kannattaa hetki miettiä. Kaksi prosenttia ajoneuvoista. Kaksi prosenttia liikenteestä. Neljäkymmentä prosenttia matkoista.

Syynä on se, että useimmilla ihmisillä ei ole vaihtoehtoa: vain noin 12 prosentilla Metro Manilan asukkaista on yksityinen auto. Pääkaupungin ruuhkautumisen on arvioitu maksavan maalle noin 67 miljoonaa dollaria päivässä – yli 24 miljardia dollaria vuodessa, noin 7 % silloisesta BKT:sta – ja ajoneuvot, joita siitä syytetään, eivät suurelta osin ole niitä, jotka ihmisiä kuljettavat.

Kello: Manilalla on pitkä historia siinä, että se muuttaa järjestelmää eikä todellisuutta.

Kukaan ei syntynyt Filippiineillä 31. joulukuuta 1844. Kukaan ei kuollut, kukaan ei mennyt naimisiin, mitään ei tallennettu, eikä aurinko noussut. Päivämäärä poistettiin kalenterista asetuksella.

Syy juontaa juurensa Magellaniin. Purjehtiessaan länteen ympäri maailmaa hänen retkikuntansa menetti muutaman minuutin päivässä – koska he kulkivat auringon mukana, jokainen päivä päättyi heille hieman myöhemmin kuin Eurooppaan jääneille ihmisille. Kun he saapuivat Filippiineille, heidän kalenterinsa oli päivän jäljessä niiden aasialaisten kalenterista, jotka laskivat päivämääränsä lännestä, eikä kukaan korjannut sitä.

Koska siirtomaata hallittiin Tyynenmeren yli Espanjan Amerikasta, se vain säilytti läntisen pallonpuoliskon päivämäärän. Niinpä Filippiinit olivat 323 vuoden ajan päivän jäljessä omista naapureistaan. Kun Manilassa oli sunnuntai, muutaman päivän purjehdusmatkan päässä Bataviassa – nykyisessä Jakartassa – oli maanantai.

Virhe oli tiedossa vuosisatoja. Kukaan ei vain saanut sitä korjatuksi.

Sitten Meksiko itsenäistyi vuonna 1821, Manilan ja Acapulcon välinen kauppa hiipui, ja kaupankäynnistä Kiinan ja muun Aasian kanssa tuli tärkein asia. Se, että elettiin päivän eri tahdissa kuin kauppakumppanit, lakkasi olemasta erikoisuus ja muuttui ongelmaksi.

16. elokuuta 1844 kenraalikuvernööri Narciso Clavería y Zaldúa määräsi Manilan arkkipiispan suostumuksella, että tiistai 31. joulukuuta 1844 poistetaan. Maanantaita 30. joulukuuta 1844 seurasi suoraan keskiviikko 1. tammikuuta 1845.

On syytä huomata, miten tämä eroaa Rooman kalenteriuudistuksesta.

Kun paavi Gregorius poisti kymmenen päivää vuonna 1582, hän korjasi kertynyttä ajautumista, ja uudistus suunniteltiin huolellisesti jättämään viikonpäivien kierto ennalleen – torstaita seurasi edelleen perjantai. Kukaan ei menettänyt sunnuntaita.

Manila teki jotain aivan muuta. Se ei korjannut ajautumista; se astui kansainvälisen päivämäärärajan yli. Niinpä Filippiineiltä jäi väliin sekä päivämäärä että viikonpäivä: sillä viikolla ei ollut tiistaita.

Itse päivämäärärajaa ei ole koskaan vahvistettu kansainvälisellä sopimuksella; edes kansainvälinen meridiaanikonferenssi vuonna 1884 ei määritellyt sitä. Siihen mennessä Manila oli ollut sen oikealla puolella neljäkymmentä vuotta, päästyään sinne ensin, yksin ja ketään kysymättä.