Lontoo

Tiesitkö että...?

Yksi perhe myi Lontoon ajan 104 vuoden ajan

Ajaaksesi mustaa taksia Lontoossa sinun on läpäistävä koe nimeltä The Knowledge, ja se on ollut käynnissä vuodesta 1865.

Sen ohittamiseksi sinun on opittava ulkoa jokainen katu kuuden mailin säteellä Charing Crossista. Se on noin 25 000 katua. Sinun on myös opittava noin 20 000 maamerkin – museoiden, suurlähetystöjen, teatterien, klubien, poliisiasemien – ja 320 määritetyn reitin sijainnit, jotka Transport for London kanonisoi asiakirjassa, joka tunnetaan nimellä Blue Book.

Ehdokkaat ajavat ympäri kaupunkia mopoilla ohjaustankoon kiinnitetyllä leikepöydällä jopa viisitoista tuntia päivässä ja sanovat kadunnimiä ääneen edetessään. Suurin osa niistä kestää kolmesta neljään vuotta. Nopein kukaan on tehnyt sen kahdeksantoista kuukautta. Noin puolet ei koskaan valmistu.

Kokeita kutsutaan ilmiöiksi. Tutkinnon vastaanottaja nimeää satunnaisesti kaksi pistettä ja ehdokas lausuu lyhimmän reitin niiden välillä. Ainoa sallittu kartta on heidän päässään.

Ja se muuttaa päätä. University College Londonissa tehdyssä tutkimuksessa kahdeksankymmentä harjoittelijan aivoskannaus tehtiin ennen aloittamista yhdessä vertailuryhmän kanssa. Aluksi ei ollut eroa. Neljä vuotta myöhemmin harjoittelijat hyväksyneet osoittivat mitattavissa olevan harmaan aineen lisääntymisen posteriorisessa hippokampuksessa - alueella, joka liittyy spatiaaliseen muistiin. Ne, jotka harjoittelivat ja epäonnistuivat, eivät osoittaneet mitään. Ei myöskään ohjaimet. Kun taksit jäävät eläkkeelle, se kutistuu.

Kello: Tämä on toinen kerta, kun Lontoo on ratkaissut ongelman laittamalla vastauksen ihmisen sisään ja kävelemään sen kanssa.

104 vuotta, 1836-1940, Belvillen perhe myi oikean ajan Lontoossa. He pitivät yhtä taskukelloa – Arnold-nimistä kronometriä – veivät sen Greenwichiin joka viikko asetettavaksi observatorion kelloa vasten, ja kävelivät sitten reittiä ympäri kaupunkia antaen tilaajien lukea sen.

Ruth Belville teki sitä vielä 1930-luvulla, kävellen, kellon kanssa kaupungissa, jossa oli radio.

Lontoo rakensi päämeridianin ja palkkasi sitten ihmisiä kuljettamaan sitä käsin. Se tekee edelleen saman asian kartan kanssa.

Vuonna 1836 Greenwichin kuninkaallisella tähtitieteellä oli ongelma: kelloseppät koputtivat observatorion oveen kysyäkseen, paljonko kello on. Joten hän perusti tilauspalvelun ja asetti assistentin, John Henry Belvillen, johtamaan sitä.

Belville sai 1790-luvulla John Arnoldin valmistaman taskukronometrin. Kaikki kutsuivat sitä Arnoldiksi. Kerran viikossa hän vertasi Arnoldia observatorion pääkelloon – tarkkuudella sekunnin kymmenesosa – ja käveli sen sitten ympäri Lontoota noin 200 tilaajalle, jotka asettivat oman kellonsa katsomalla sitä.

Hän kuoli vuonna 1856. Hänen leskensä Marialta evättiin eläkettä, joten hän edusti työpaikkaa ja vietti aikaa Lontoossa itse, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1892 81-vuotiaana. Sitten hänen tyttärensä Ruth otti vallan, 38-vuotiaana, ja kuljetti Arnoldia Lontoon Docksin, Clerkenwellin, West Endin ja Baker Streetin läpi vielä neljäkymmentä vuotta.

Ruth jäi eläkkeelle vuonna 1940 86-vuotiaana. Yritys oli toiminut 104 vuotta yhdellä taskukellolla**.

Parasta: kilpaileva yritys, Standard Time Company, jakoi aikaa sähkölennättimellä ja järjesti luentosaleissa ja sanomalehdissä kampanjan häpäistäkseen naisen, jolla oli käsilaukku. He eivät lopettaneet häntä. Arnold on nyt tiedemuseossa.

Kello: Vuonna 1884 26 maata sopivat, että pituusaste nolla kulkee Airy Transit Circlen läpi Greenwichissä. Jokainen aikavyöhyke maapallolla - mukaan lukien se, jolla luet tätä - mitataan tältä viivalta.

Mikä on hauskaa, koska linja on väärässä paikassa.

Kuuluisa messinkinauha, jota turistit hajallaan valokuvatakseen, sijaitsee noin 102 metriä länteen GPS:n mukaan nollan olevan. Tämä ei ole kenenkään tekemä virhe. Airy vaakasi kaukoputkensa vuonna 1850 käyttämällä elohopeaaltaan, joka kohdistuu paikalliseen painovoimaan - ja paikallinen painovoima Greenwichissä ei osoita tarkasti maan akselia kohti. Molemmat rivit ovat oikein. He vain vastaavat erilaisiin kysymyksiin.

Maailman valokuvatuin viiva on 102 metrin päässä, ja koko planeetta on joka tapauksessa sen vierellä.

Vuotuinen päivänvalon vaihtelu