Tiesitkö?
Berliini siirsi kelloa, ja kuudessa viikossa tusina maata kopioi sen
Saksassa kypsennetään 550–600 tonnia döner-lihaa joka päivä.
Toimialan liikevaihto on noin 2,5–3,5 miljardia euroa vuodessa ja se työllistää noin 60 000 henkilöä. Saksassa on noin 16 000 döner-myymälää, joista yksin Berliinissä on 1 000–1 500 – enemmän kuin missään muussa Saksan kaupungissa, mikä on sopivaa, koska se keksittiin täällä.
Ei lihaa. Pystyvarras on ottomaaninen; tekniikka juontaa juurensa 1800-luvulle, jolloin kastamonulainen kokki kertoman mukaan käänsi perinteisen vaakavartaan pystyyn. Berliinissä keksittiin lihan laittaminen leivän sisään ja ojentaminen kiireiselle ihmiselle.
Tavallisesti keksijäksi mainitaan Kadir Nurman, joka syntyi Istanbulissa noin 1933, muutti Stuttgartiin vuonna 1960 Gastarbeiterina ja Länsi-Berliiniin vuonna 1966. Hän huomasi, ettei saksalaisilla työntekijöillä ollut juurikaan aikaa istua alas syömään. Vuonna 1972 hän perusti kioskin Bahnhof Zoon asemaa vastapäätä ja myi kebab-lihaa rieskan sisällä sipulin ja pienen salaattimäärän kera – ilman kastiketta.
Hän ei koskaan patentoinut sitä.
Eikä hän oikeastaan edes väittänyt keksineensä sitä. Kun häneltä kysyttiin keksijyydestä, hän sanoi saksaksi, että ehkä joku muukin oli tehnyt sen jossain piilossa, mutta kukaan ei huomannut – kebab tuli tunnetuksi hänen kauttaan. Toiset kyllä väittävät keksineensä sen: Mehmet Aygün sanoo vuotta 1971 ja Oranienstraßea, Nevzat Salim vuotta 1969 ja Reutlingenia. Euroopan turkkilaisten döner-valmistajien yhdistys myönsi Nurmanille elämäntyöpalkinnon vuonna 2011. Hän kuoli Berliinissä vuonna 2013.
Nykyään döneriä myydään Vietnamissa tyypillisenä saksalaisena opiskelijaruokana.
Kaupunki, joka on nyt kahdesti tuottanut jotain, jonka koko maailma on omaksunut, ja kahdesti jäänyt ilman nimeään siinä.
Saksan liittoneuvosto antoi määräyksen 6. huhtikuuta 1916. Kello yhdeltätoista yöllä 30. huhtikuuta 1916 kellot Saksan valtakunnassa siirtyivät yhdellä tunnilla eteenpäin ja pysyivät eteenpäin lokakuuhun asti.
Syynä oli hiili. Eurooppa oli sodassa, ja ylimääräinen tunti illan valoisaa aikaa merkitsi tuntia vähemmän keinovaloa, mikä tarkoitti, että kodeissa poltettiin vähemmän hiiltä ja sitä jäi enemmän sotaponnistelujen käyttöön. Tämä oli maailman ensimmäinen valtakunnallinen kesäaika.
Se, mitä seuraavaksi tapahtui, kannattaa pysähtyä miettimään.
Itävalta-Unkari seurasi välittömästi. Britannia hyväksyi sen kolme viikkoa myöhemmin, 21. toukokuuta 1916. Ranska seurasi sitä 14. kesäkuuta. Sitten Belgia, Tanska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Norja, Portugali, Ruotsi, Turkki, Tasmania, Nova Scotia ja Manitoba.
Noin kuuden viikon sisällä tusina maata – mukaan lukien useat, jotka olivat aktiivisesti sodassa Saksaa vastaan ja useita, jotka yrittivät kovasti pysyä sen ulkopuolella – olivat kopioineet Saksan hallinnollisen määräyksen kellonajasta. Idea ei ollut edes saksalainen: entomologi oli ehdottanut sitä Wellingtonissa vuonna 1895, ja hänelle naurettiin.
Karvas yksityiskohta kuuluu Britannialle. Rakentaja nimeltä William Willett oli kampanjoinut juuri tämän puolesta vuodesta 1907 lähtien, jolloin hän julkaisi pamfletin nimeltä The Waste of Daylight. Parlamentti torjui hänen ehdotuksensa yhdeksän vuoden ajan. Hän kuoli vuonna 1915. Seuraavana vuonna Iso-Britannia hyväksyi hänen ideansa – kolme viikkoa sen jälkeen, kun vihollinen teki sen ensimmäisenä.
Kello: jokainen kellojen siirto maapallolla polveutuu tuosta vuoden 1916 hiilimääräyksestä. Noin kolmannes maailman maista tekee sen edelleen kahdesti vuodessa siirtäen satojen miljoonien ihmisten aikatauluja tunnilla, kahdesti vuodessa, ikuisesti.
Saksa itse luopui siitä vuonna 1919. Yhdysvallat otti sen käyttöön vuonna 1918 ja kumosi sen vuonna 1919, suurelta osin siksi, että maanviljelijät vihasivat sitä – heidän lehmänsä elivät aurinkoajassa, eikä niiltä ollut kysytty.
Eikä riitaa ole koskaan varsinaisesti ratkaistu. Turkki lopetti kellojen siirtelyn vuonna 2016. Brasilia vuonna 2019. Meksiko vuonna 2022. Euroopan unioni äänesti käytännön poistamisen puolesta, mutta ei sitten vuosiin päässyt yhteisymmärrykseen siitä, millä se korvattaisiin – joten kaiken tämän aloittanut Berliini siirtää kellojaan edelleen joka maaliskuu.
Lähteet
- The Local Germany (600 tonnia döner-lihaa päivässä; 16 000 döner-myymälää Saksassa, yli 1 000 Berliinissä; vuosiliikevaihto ATDiD:n mukaan 3,5 miljardia euroa; Tagesspiegelin mukaan 60 000 työpaikkaa)
- Travel2Berlin (~1 500 myymälää Berliinissä; ~550 tonnia päivässä; Aygünin ja Salimin kilpailevat väitteet; kertomus Kastamonun pystyvartaasta)
- Wikipedia, *Kadir Nurman* (syntynyt Istanbulissa 1933; Stuttgart 1960, Berliini 1966, myyntikoju 1972; ei saanut patenttia; oma lausunto)
- The Local Germany, *The history of the Döner kebab* (ensimmäisen dönerin sisältö: liha, sipuli, salaatti)
- Fox News/AP ja Gulf News (myydään Vietnamissa "saksalaisena opiskelijaruokana"; 2,7 miljoonaa turkkilaistaustaista asukasta)
- Berlin Experiences (kiista keksijästä ratkaisematta)
- Yhdysvaltain kansallisarkisto, *Daylight Saving Time Begins, 1916* (Bundesratin päätös 6. huhtikuuta 1916; Yhdysvaltojen Berliinin ja Wienin suurlähetystöjen kirjeenvaihto)
- timeanddate.com, *History of DST in Europe*
- webexhibits.org (luettelo käyttöön ottaneista maista; Britannia 21. toukokuuta 1916)
- daylightsavingtime.info (William Willett, *The Waste of Daylight*, 1907; kuoli 1915; Yhdysvaltain kumoaminen 1919)