Peking

Tiesitkö että...?

Kiina romahti viisi aikavyöhykettä yhdeksi eikä koskaan katsonut taaksepäin

Jos haluat ostaa bensiiniauton Pekingistä, sinun on ensin voitettava lotto.

Kaupunki otti käyttöön rekisterikilpikiintiön vuonna 2011 hidastaakseen ajoneuvojen kasvua ja savusumua. Levyt jaetaan julkisella arvonnalla, ja kertoimet ovat romahtaneet tasaisesti siitä lähtien. Tammikuussa 2011 hakijalla oli noin 9,4 % mahdollisuus. Joulukuussa 2012 se oli 1,4 prosenttia. Vuoteen 2018 mennessä se oli 0,2 %**.

Yhdellä kierroksella kesäkuussa 2018 yli 2,8 miljoonaa ihmistä kilpaili 6 333 lautasesta – todennäköisyys 1:2 031. Perinteisten autojen kiintiö oli leikattu 90 000:sta vuonna 2017 alle 40 000:een. Vuotuiset rekisteröinnit laskivat 240 000:sta 100 000:een.

Keskimääräinen jonotusaika on 26 kuukautta. Sähköajoneuvojen jonotuslista on ylittänyt 400 000 ihmistä, ja takana olevien on kerrottu odottavan jopa kahdeksan vuotta.

Kokonainen toissijainen talous kasvoi tämän ympärille. Ilmestyi toimistoja, jotka yhdistävät ostajat olemassa oleviin levynpitimiin – kerrotaan noin 15 650 dollaria sähkölevystä ja 22 700 dollaria bensiinistä. Jotkut rekisteröivät autoja puolison nimiin, ja erityisesti tätä tarkoitusta varten solmittujen avioliittojen on raportoitu maksavan noin 2 845 dollaria vuodessa tai 9 816 dollaria viiden vuoden ajan. Toiset ostavat Pekingin ulkopuolelta kilpiä noin 250 dollarilla, vuokraavat ne jälleenmyyjiltä tai ostavat käytettyjä autoja, joiden mukana tulee sellainen.

Akateemiseen kirjallisuuteen on haudattu todella outo löytö. Koska keskimääräinen odotusaika on yli kaksi vuotta, ihmiset rakentavat ei-ajotottumuksia jonossa. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että tavanomaisen 26 kuukauden odotuksen jälkeen todennäköisyys, että voittaja todella siirtyy ajamaan, laskee 16 %, mikä vähentää kaupungin vuotuista ajoneuvojen ajokilometriä 8,48 miljoonalla kilometrillä.

Lotto toimii osittain viemällä niin kauan, että ihmiset lakkaavat haluamasta palkintoa.

Kello: Peking annostelee kahta asiaa keskitetysti, ja molemmat tuottavat saman vastauksen.

Vuonna 1949 Kiina lakkautti viisi olemassa olevaa aikavyöhykettä ja asetti koko maan – noin 5 000 kilometriä leveän – yhden kellon, Pekingin aikaa. Kashgarissa, länsipäässä, keskitalven aurinko nousee virallisesti vasta noin kymmenen aikaan aamulla.

Joten Xinjiang ajaa hiljaa toista, epävirallista kelloa kaksi tuntia Pekingistä jäljessä. Sillä ei ole laillista arvovaltaa. Kaikki käyttävät sitä joka tapauksessa, ja kansainvälinen aikavyöhyketietokanta sisältää merkinnän siitä.

Rekisteriarpajaiset luovat markkinat väärennetyille avioliittoille. Yksi kansallinen aikavyöhyke tuottaa toisen kansallisen ajan. Molemmissa tapauksissa virallinen järjestelmä pätee, ja rinnakkainen sen rinnalle kasvaa.

Kiina on noin 5 000 kilometriä leveä, ja se ulottuu noin 73° idästä 135° itään. Se on tarpeeksi leveä viidelle aikavyöhykkeelle, ja sillä oli 30 vuoden ajan juuri se.

Vuodesta 1918 lähtien Kiinan tasavallalla oli viisi virallista vyöhykettä, jotka perustettiin rautatie- ja lennätinkoordinointia varten:

• Kunlun – UTC+5:30
• Sinkiang–Tiibet – UTC+6
• Kansu–Shensi – UTC+7
• Chungyuan - UTC+8
• Kungshan - UTC+8.30

Kolme tuntia maan päästä toiseen.

Vuonna 1949 vastaperustettu kansantasavalta lakkautti kaikki viisi ja asetti koko maan yhteen kelloon: Pekingin aikaa, UTC+8**. Valtioneuvoston direktiivi toukokuussa 1980 vahvisti sen. Kiina on noudattanut yhtä aikavyöhykettä siitä lähtien – ei alueellista vaihtelua eikä kesäaikaa lukuun ottamatta lyhyttä kokeilua vuosina 1986–1991.

Mittakaavassa: vierekkäinen Yhdysvallat on suunnilleen sama leveä ja käyttää neljää vyöhykettä. Venäjällä on käytössä yksitoista. Kiina käyttää yhtä.

Kello: vaikutus näkyy parhaiten länsipäässä.

Kashgarissa, Xinjiangissa, keskitalven aurinko nousee vasta noin 10 aamulla virallisen kellon mukaan ja laskee puoli kahdeksan tienoilla illalla. Ihmiset heräävät pimeässä, syövät aamiaisen pimeässä ja aloittavat työpäivän ennen auringonnousua, koska seinäkello sanoo, että on aika.

Käytännössä Xinjiangissa käytetään laajalti toista, epävirallista aikaa — Xinjiangin aikaa tai Ürümqin aikaa, joka on kaksi tuntia Pekingin jälkeen UTC+6:ssa, mikä vastaa paikallista aurinkoa paljon paremmin. Sillä ei ole virallista asemaa. Se on yksinkertaisesti sitä, mitä suuri osa jokapäiväisestä elämästä pyörii.

Käytännön tulos on, että ihmisten on rutiininomaisesti määritettävä mihin kelloon kokousaika viittaa. Pitkäaikaiset asukkaat kuvailevat tavanomaista tapaa: tekstaamalla puoli tuntia ennen tapaamista kysyäksesi kohteliaasti, ajatteletko molemmat samaa tuntia.

Ja maailman ohjelmistot tietävät molemmat. Kansainvälinen aikavyöhyketietokanta sisältää Aasian/Shanghain virallisen kansallisen ajan – ja myös Aasian/Urumqin UTC+6:ssa, joten järjestelmät voivat edustaa aikaa, jota mikään hallitus ei ole koskaan virallisesti tunnustanut.

Vuotuinen päivänvalon vaihtelu