Keskiyö ei ole itsestään selvä vastaus. Se on valinta, eikä se suurimman osan ihmiskunnan historiasta ollut suosituin.
Vuorokauden on alettava jostakin, ja ehdokkaita on oikeastaan vain kolme: auringonnousu, auringonlasku tai jokin mielivaltainen hetki pimeässä, kun kukaan ei katso. Jokainen kolmesta on ollut virallinen kansallinen käytäntö, ja kaksi niistä on sitä yhä.
KAIRO — jossa 24-tuntinen vuorokausi keksittiin.
Egyptiläiset tähtitieteilijät jakoivat taivaan 36 tähtiryhmään, joita kutsutaan dekaaneiksi, ja käyttivät niitä yökellona. Koko yön aikana niistä näkyi kaksitoista, joten yö sai kaksitoista tuntia – ja päivä vastaavasti kaksitoista.
Siitä on peräisin 24-tuntinen vuorokausi, eikä sitä ole koskaan muutettu. Sama järjestelmä tuotti 365-päiväisen siviilikalenterin, jossa ei ollut lainkaan karkauspäivää; kun Ptolemaios III ehdotti sellaisen lisäämistä vuonna 238 eKr., uudistus ei koskaan vakiintunut. Kalenteri vaelsi sen jälkeen vuodenaikojen läpi taaksepäin noin 1 460 vuotta, ennen kuin se osui jälleen yksiin Siriuksen nousun kanssa.
→ Kairo
ISTANBUL — jossa vuorokausi alkoi auringonlaskusta vuoteen 1926 asti.
Osmanien alaturka-järjestelmässä kello kaksitoista oli se hetki, jolloin aurinko laski. Se tarkoitti, että hetki siirtyi joka ikinen päivä, ja jokaista maan kelloa oli korjattava muutaman päivän välein, ympäri vuoden, loputtomiin.
Tätä työtä ei voinut keskittää. Siihen tarvittiin muvakkithaneja – moskeijoiden yhteydessä toimivia ajanlaskuhuoneita – joissa asiantuntijat laskivat ja säätivät jatkuvasti, jotta kaupunki pysyisi edes suunnilleen yksimielisenä itsensä kanssa.
Ankarassa 26. joulukuuta 1925 hyväksytty laki 697 lakkautti järjestelmän 1. tammikuuta 1926 alkaen. Muvakkithanet suljettiin virallisesti vasta vuonna 1952.
NAIROBI — jossa vuorokausi alkaa yhä auringonnoususta.
Swahilin aika lasketaan aamunkoitosta. Kansainvälisen ajan mukaan kello seitsemän aamulla on saa moja – tunti yksi. Ero on tasan kuusi tuntia, ja päivä ja yö ovat kaksi erillistä kahdentoista tunnin jaksoa.
Sitä käytetään päivittäin Keniassa, Tansaniassa ja Ugandassa. Monikieliset itäafrikkalaiset vaihtavat järjestelmää sen mukaan, mitä kieltä he kulloinkin puhuvat.
Se toimii, koska Nairobi sijaitsee 1,3 astetta eteläistä leveyttä, jossa auringonnousun aika tuskin muuttuu vuoden mittaan.
→ Nairobi
ADDIS ABEBA — sama periaate ja lisäksi eri vuosi.
Myös Etiopiassa vuorokausi alkaa aamunkoitosta: kansainvälisen ajan kello kuusi aamulla on Etiopiassa kello kaksitoista. Sen rinnalla on käytössä kolmentoista kuukauden kalenteri – kaksitoista kolmenkymmenen päivän kuukautta ja lyhyt kolmastoista kuukausi nimeltä Pagumē – joka on tällä hetkellä seitsemän–kahdeksan vuotta gregoriaanista kalenteria jäljessä.
Kalenterin rakenne on muinaisen Egyptin siviilikalenteri, joka periytyi koptilaisen kirkon kautta. Egyptin viisituhatta vuotta sitten rakentama kehys on täällä yhä käytössä.
PRAHA — kello, joka ei suostu valitsemaan.
Orloj on käynyt Prahan vanhan raatihuoneen seinällä vuodesta 1410. Se näyttää samanaikaisesti:
- vanhaa böömiläistä aikaa, jossa vuorokausi alkaa auringonlaskusta – sama periaate kuin osmanien Istanbulissa
- babylonialaista aikaa, jossa päivä alkaa auringonnoususta ja valoisa aika jaetaan kahteentoista tuntiin sen pituudesta riippumatta – päivä alkaa auringonnoususta kuten Nairobissa ja Addis Abebassa, joskin niissä tunnit ovat vakiomittaisia
- Keski-Euroopan aikaa – vakiomittaiset tunnit keskiyöstä laskien
- tähtiaikaa – mitattuna tähtien eikä auringon mukaan
Yksi kellotaulu. Neljä vastausta kysymykseen, milloin vuorokausi alkaa. Kaikki käynnissä yhtä aikaa. Kaikki oikein.
Kaikkialla muualla tässä sarjassa kaupunki kiisteli näistä järjestelmistä ja valitsi yhden. Praha rakensi koneen, joka näyttää ne kaikki, ja jätti päätöksen katsojalle.
→ Praha