Tiesitkö?
Istanbul siirsi ennen kellojaan muutaman päivän välein. Nyt se ei siirrä niitä koskaan.
Istanbulin suurkaupunkikunnan oman arvion mukaan kaupungissa on noin 125 000 katukissaa. Kotikissat mukaan lukien luvuksi arvioidaan noin 200 000. Niiden lisäksi kaupungissa on arviolta 130 000 katukoiraa.
Kukaan ei tiedä todellista lukua, ja kunta myöntää sen itsekin. Vapaasti liikkuvan eläinkannan laskeminen on todella vaikeaa; eri menetelmät antavat hurjan erilaisia kokonaismääriä, ja luvut vanhenevat parissa vuodessa.
Mutta tässä on kohta, jossa kannattaa laskea.
Kunta jakaa tonnin kuivaruokaa päivässä 199 nimetyssä ruokintapisteessä ympäri kaupunkia.
Tonni kuulostaa valtavalta. Jaa se arvioidulla katueläinten määrällä – sanotaan 255 000 kissaa ja koiraa – ja tulokseksi saadaan noin neljä grammaa eläintä kohden päivässä. Kissa syö noin kuusikymmentä.
Kaupunki siis tarjoaa enintään muutaman prosentin siitä, mitä Istanbulin katueläimet todella syövät. Loput runsaat yhdeksänkymmentä prosenttia tulevat yksityisiltä ihmisiltä: kauppiailta, jotka nostavat kulhoja esiin, asukkailta, joilla on nappulapussi oven vieressä, ravintoloiden keittiöistä ja pienistä puisista kissataloista, joita ilmestyy jalkakäytäville kenenkään järjestämättä.
Kissoilla on nimet. Joillekin on pystytetty muistomerkki. Tombili, joka kuvattiin loikoilemassa kyynärpäänsä varaan nojaten Kadıköyn jalkakäytävällä, tuli kansainvälisesti tunnetuksi, ja sen kuoltua sille pystytettiin pronssipatsas. Gli asui Hagia Sofiassa, ja sitä kävivät katsomassa turistit, jotka olivat tulleet katsomaan rakennusta.
Kello: ja tästä pääsee kätevästi siihen, miten kaupunki ennen piti aikaa.
Suurimman osan osmanien historiasta Istanbul eli gurubi-ajassa – tunnit laskettiin auringonlaskusta. Kello kaksitoista ei ollut keskipäivä eikä keskiyö. Kello kaksitoista oli hetki, jolloin aurinko laski.
Mieti, mitä se tarkoittaa mekaanisesti. Auringonlasku liikkuu. Se liikkuu joka ikinen päivä. Osmanien aikaan asetettu kello oli siis väärässä jo muutamassa päivässä, ja sitä piti säätää jatkuvasti, ympäri vuoden, loputtomasti. Järjestelmä tunnettiin myöhemmin nimellä alaturka saat erotukseksi eurooppalaisesta alafranga-järjestelmästä.
Tämä vaati ammattilaisia. Suurimpien moskeijoiden yhteydessä oli muvakkithaneja – ajanmittaushuoneita – joissa työskenteli muvakkit, tähtitieteeseen ja matematiikkaan perehtynyt asiantuntija. Hänen tehtävänsä oli laskea päivän viisi rukousaikaa astrolabien, kvadranttien, aurinkokellojen ja vesikellojen ja myöhemmin mekaanisten kellojen avulla. Fatihin moskeijan ajanmittaukseen liitetään Ali Kuşçu, joka asettui Istanbuliin vuonna 1472.
Pitkän aikaa 1800-luvulla Istanbul käytti yksinkertaisesti molempia järjestelmiä yhtä aikaa. Osmanien palatsikelloihin rakennettiin samaan kasvoon kaksi kellotaulua – alaturka ja alafranga – koska valtakunnan todella piti tietää molemmat luvut.
Valtion virastot siirtyivät eurooppalaiseen aikaan vuoden 1912 tienoilla. Laki nro 697, päivätty 26. joulukuuta 1925, lakkautti alaturka-ajan 1. tammikuuta 1926 alkaen. Itse muvakkithanet suljettiin virallisesti vasta vuonna 1952, yli neljännesvuosisata sen jälkeen, kun niiden palvelema järjestelmä oli tehty laittomaksi.
Istanbul on aina toiminut jatkuvien pienten korjausten varassa, joita tekevät lukemattomat eri kädet. Niin se ruokki kellojaan vuosisatojen ajan, ja niin se ruokkii yhä kissojaan. Katso nyt, mihin Istanbul päätyi.
Vuonna 2016 Turkki luopui kesäajasta ja kiinnitti maan pysyvästi UTC+3:een. Kelloja ei siirretä koskaan. Ei vuodenaikojen mukaan, ei ikinä.
Istanbul sijaitsee 29° itäistä pituutta. UTC+3 perustuu 45. pituuspiiriin. Istanbulin kello käy siis noin 64 minuuttia oman aurinkonsa edellä – pysyvästi ja tarkoituksella. Joulukuun lopulla aurinko nousee vasta noin kello 8.30 aamulla. Viisitoista miljoonaa ihmistä aloittaa talvipäivänsä pimeässä, tarkoituksella.
Tämä on siis kaupunki, joka aikoinaan palkkasi moskeijoihin tähtitieteilijöitä pitämään kellonsa jatkuvassa vuoropuhelussa todellisen taivaan kanssa, ja nyt se elää kiinteän luvun mukaan, josta taivaalta ei kysytä lainkaan.
Molemmat päätökset olivat harkittuja. Molemmat tähtäsivät nykyaikaisuuteen. Ne ovat toistensa täydelliset vastakohdat.
Lähteet
- TRT News / IMM:n eläinlääkintäpalvelujen johtaja Muhammet Nuri Coşkun (arviolta 130 tuhatta koiraa, 125 tuhatta kissaa)
- IMM:n maatalous- ja kalatalouslaitos (1 tonni kuivaruokaa päivässä 199 ruokintapisteessä)
- Turkinkielinen Wikipedia, *Istanbul's street cats* (~200 tuhatta kotikissat mukaan lukien; Tombili ja Gli)
- Habertürk (2018 rekisteröidyt luvut: 128 900 koiraa, 162 970 kissaa)
- Evolution Tree (laskentamenetelmät antavat erilaisia tuloksia ja tiedot vanhenevat nopeasti)
- Avner Wishnitzer, *Reading Clocks, Alla Turca: Time and Society in the Late Ottoman Empire* (University of Chicago Press, 2015) – auringonlaskuun perustuva (alaturka) järjestelmä
- Türkiye Today, *Witnesses of time* (Ali Kuşçu, 1472, Fatihin moskeijan muvakkithane; muvakkitien työvälineet)
- National Palaces -lehti (1800-luvun palatsin kaksoiskellot)
- Laki nro 697, päivätty 26. joulukuuta 1925, tuli voimaan 1. tammikuuta 1926
- RestProperty (muvakkithanejen virallinen sulkeminen vuonna 1952)
- Pituusastelaskelma: Istanbul 28,98° I, UTC+3:n pituuspiiri 45° I → ~64 minuuttia