Istanbul

Tiesitkö että...?

Istanbul on kerran nollannut kellonsa muutaman päivän välein. Nyt se ei koskaan nollaa niitä ollenkaan.

Istanbulin pääkaupunkiseudun oman arvion mukaan katukissojen määrä kaupungissa on noin 125 000. Lisää kotikissat ja luku on noin 200 000. Heidän rinnallaan on arviolta 130 000 katukoiraa.

Kukaan ei tiedä todellista lukua, ja kunta sanoo niin. Vapaasti liikkuvan eläinpopulaation laskeminen on todella vaikeaa; erilaiset menetelmät tuottavat hurjasti erilaisia ​​kokonaissummia, ja luvut vanhenevat parissa vuodessa.

Mutta tässä on osa, jota kannattaa laskea.

Kunta jakaa yksi tonnin kuivaruokaa 199 nimetyssä ruokintapisteessä ympäri kaupunkia.

Yksi tonni kuulostaa valtavalta. Jaa se arvioidulla katueläinpopulaatiolla – kutsukaa sitä 255 000 kissaksi ja koiraksi – ja se on noin neljä grammaa kukin päivässä. Kissa syö noin kuusikymmentä.

Joten kaupungin hallitus toimittaa korkeintaan muutaman prosentin siitä, mitä Istanbulin katueläimet todella syövät. Toiset yhdeksänkymmentä paritonta prosenttia tulevat yksilöiltä: kulhoja laittavilta kauppiailta, asukkailta nappulapussilla oven vieressä, ravintolakeittiöistä ja pienistä puisista kissataloista, jotka ilmestyvät jalkakäytävälle ilman, että kukaan on järjestänyt sitä.

Kissoilla on nimet. Joissakin on monumentteja. Tombili, joka kuvattiin kyynärpäähän tukahdutettuna Kadıköyn jalkakäytävällä, tuli kansainvälisesti tunnetuksi, ja hänet muistettiin pronssispatsaalla hänen kuolemansa jälkeen. Gli asui Hagia Sofiassa, ja siellä vieraili turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan rakennusta.

Kello: joka on hyödyllinen tapa nähdä, miten tämä kaupunki piti aikaa.

Ottomaanien alaturka-järjestelmässä päivä alkoi auringonlaskun aikaan. Kello kaksitoista oli hetki, jolloin aurinko laski – mikä tarkoitti, että hetki liikkui joka päivä, ja jokaista kaupungin kelloa piti korjata muutaman päivän välein, ympäri vuoden, ikuisesti.

Sitä työtä ei voitu keskittää. Se vaati muvakkitaneja – moskeijoihin kiinnitettyjä ajanottohuoneita – ja niitä palvelevia muvakkilaisia, jotka laskivat ja mukautuivat jatkuvasti niin, että kaupunki pysyi suunnilleen samaa mieltä itsensä kanssa.

Istanbul on aina pyörinyt jatkuvalla pienillä korjauksilla, jotka on tehty useilla eri käsillä. Se ruokki kellojaan sillä tavalla vuosisatojen ajan, ja se ruokkii edelleen kissojaan tällä tavalla.

Suurimman osan ottomaanien historiasta Istanbul kulki gurubi-ajalla – tunteja laskettu auringonlaskun jälkeen. Kello kaksitoista ei ollut keskipäivä tai keskiyö. Kello kaksitoista oli hetki, jolloin aurinko laski.

Mieti, mitä se mekaanisesti tarkoittaa. Auringonlasku liikkuu. Se liikkuu joka ikinen päivä. Joten ottomaanien aikaan asetettu kello oli väärässä päivässä ja sitä piti säätää jatkuvasti, ympäri vuoden, ikuisesti. Järjestelmä tunnettiin myöhemmin nimellä alaturka saat erottaakseen sen eurooppalaisesta alafranga-järjestelmästä.

Tämä vaati ammattilaisia. Suurimpiin moskeijoihin oli kiinnitetty muvakkithanes – kellonaikahuoneita – joissa oli muvakkit, tähtitiedettä ja matematiikkaa koulutettu asiantuntija. Hänen tehtävänsä oli laskea viisi päivittäistä rukousaikaa käyttämällä astrolabeja, kvadrantteja, aurinkokelloja ja vesikelloja sekä myöhemmin mekaanisia kelloja. Ensimmäinen ja tunnetuin, Ali Kuşçu, nimitettiin Fatih-moskeijaan muvakkithaneen vuonna 1470**.

Pitkän ajan 1800-luvulla Istanbul käytti molemmat järjestelmät kerralla. Ottomaanien palatsin kellot rakennettiin kahdella kellotaululla – alaturkalla ja alafrangalla – samalle puolelle, koska imperiumin täytyi todella tuntea molemmat numerot.

Valtion virastot siirtyivät Euroopan aikaan vuoden 1912 tienoilla. Laki nro. 697, päivätty 26. joulukuuta 1925, poisti alaturka-ajan 1. tammikuuta 1926 alkaen. Itse muvakkitaanit suljettiin virallisesti vasta 1952, yli neljännesvuosisata sen jälkeen, kun niiden palvelema järjestelmä oli tehty laittomaksi.

Kello: katso nyt mihin Istanbul päätyi.

Vuonna 2016 Türkiye poisti kesäajan ja asetti maan pysyvästi UTC+3. Kelloja ei koskaan säädetä. Ei kausiluonteisesti, ei koskaan.

Istanbul sijaitsee 29° itäpuolella. UTC+3 on rakennettu 45. pituuspiirille. Tämä tarkoittaa, että Istanbul kulkee nyt noin 64 minuuttia omaa aurinkoaan edellä – pysyvästi, suunniteltu. Joulukuun lopulla auringonnousu saapuu vasta noin 8.30 aamulla. Viisitoista miljoonaa ihmistä aloittaa talvipäivänsä tarkoituksella pimeässä.

Joten tämä on kaupunki, joka aikoinaan työllisti moskeijatähtitieteilijöitä pitämään kellonsa jatkuvassa vuoropuhelussa todellisen taivaan kanssa, ja nyt se pyörii kiinteällä numerolla, josta taivaalle ei kuulla ollenkaan.

Molemmat päätökset olivat tahallisia. Molemmat tarkoittivat nykyaikaisuutta. Ne ovat täysin vastakohtia.

Vuotuinen päivänvalon vaihtelu