Kaksi kertaa vuodessa noin kolmannes maailman maista siirtää kellojaan. Loput kaksi kolmannesta eivät joko koskaan aloittaneet tai kokeilivat ja luopuivat.
Luopuminen on kiihtynyt, ja sitä kannattaa seurata, koska perustelut ovat aina samat mutta lopputulokset eivät.
Istanbul – Turkki luopui kesäajasta vuonna 2016 ja kiinnitti maan pysyvästi aikaan UTC+3. Kelloja ei nykyään siirretä lainkaan, ei vuodenajan mukaan eikä muutenkaan.
São Paulo – Brasilia luopui kesäajasta vuonna 2019. Virallinen perustelu oli, että säästöt olivat vähitellen hävinneet: maassa ei enää ensisijaisesti sytytetty valoja vaan ilmastointilaitteita, eikä ilmastointi välitä siitä, mitä kello näyttää.
Mexico City – Meksiko luopui kesäajasta lokakuussa 2022 kahdenkymmenenkuuden vuoden jälkeen. Voiton veivät perustelut, jotka koskivat enemmän terveyttä ja unta – ja pimeässä kouluun käveleviä lapsia – kuin energiaa.
Honolulu – Havaiji jättäytyi pois 1960-luvulla eikä koskaan palannut. 21 asteen pohjoisella leveydellä vuodenaikojen valoisuudessa ei juuri ole säästettävää: vuoden pisin päivä kestää noin 13 tuntia 26 minuuttia ja lyhin noin 10 tuntia 50 minuuttia.
Bogotá – Kolumbia kokeili kesäaikaa tasan kerran – vuosien 1992–93 ”Hora Gaviria” sähkökriisin aikana – ja luopui siitä alle vuodessa yksinkertaisimmasta mahdollisesta syystä. Bogotá sijaitsee 4,7 astetta pohjoista leveyttä. Vuoden pisin päivä kestää noin 12 tuntia 23 minuuttia. Lyhin noin 11 tuntia 51 minuuttia. Säästettävää ei ole.
Karachi – Pakistan kokeili kesäaikaa kolmesti, vuosina 2002, 2008 ja 2009, joka kerta akuutin energiakriisin aikana. Jokaisesta yrityksestä luovuttiin. Sen jälkeen maa ei ole siirtänyt kellojaan.
Dhaka – Bangladesh kokeili kerran, vuonna 2009, ja sai aikaan tämän kokoelman oudoimman lopun. Kesäajan piti päättyä 30. syyskuuta. Kansalaisten valitusten jälkeen hallitus siirsi päättymisen 31. joulukuuta – joten maa vietti loka-, marras- ja joulukuun kesäajassa keskellä talvea. Vuoden 2010 uusintakokeilu peruttiin yhdeksän päivää ennen sen alkua.
Moskova – Venäjän historia on pisin ja sotkuisin: dekreettiaika vuonna 1930, varsinainen kesäaika sen päälle vuonna 1981, dekreettiaika lakkautettiin vuonna 1991 ja palautettiin vuonna 1992, ympärivuotinen kesäaika vuonna 2011 ja pysyvä normaaliaika vuodesta 2014.
Sydney – Australia ei koskaan ratkaissut asiaa kansallisesti, koska se kuuluu osavaltioille. Queensland äänesti vastaan vuoden 1992 kansanäänestyksessä. Länsi-Australia on äänestänyt vastaan neljästi. Uusi Etelä-Wales äänesti puolesta vuonna 1976 ja on siitä lähtien siirtänyt kellojaan joka vuosi.
Lissabon – Portugalin tapaus on opettavaisin, koska Portugali ei vastusta kesäaikaa. Se on siellä yhä käytössä. Portugali torjui Espanjan järjestelyn: se siirtyi Keski-Euroopan aikaan kahdesti, vuosina 1966–76 ja 1992–96, ja palasi takaisin molemmilla kerroilla. Toisen yrityksen kaatoivat vanhempainyhdistykset. Lapset kulkivat kouluun pimeässä eivätkä suostuneet menemään nukkumaan, koska ulkona oli vielä valoisaa.
Kun nämä syyt lukee rinnakkain, kuvio tulee näkyviin. Energialaskelmat ratkaisevat asian harvoin yksinään. Vaa'an kallistavat aamut – ja lapset.