Jotkin maat ovat niin leveitä, että aurinko nousee niiden kahdessa päässä tuntien erolla. Jokaisen niistä on täytynyt päättää, seuraako kello taivasta vai valtiota. Kaikki eivät päättäneet samoin.
Peking – Kiina on noin 5 000 kilometriä leveä ja ulottuu viiden maantieteellisen aikavyöhykkeen yli noin 73:sta 135 asteeseen itäistä pituutta. Vuonna 1918 Kiinan tasavallan keskusobservatorio ehdotti tasan viittä vyöhykettä, jotka myöhemmin virallistettiin: Kunlun (UTC+5:30), Sinkiang–Tiibet (UTC+6), Kansu–Szechwan (UTC+7), Chungyuan (UTC+8) ja Changpai (UTC+8:30). Vuonna 1949 kaikki viisi lakkautettiin, ja koko maa siirtyi yhteen kelloon: Pekingin aikaan, UTC+8. Vaikutus näkyy selvimmin kaukana lännessä, missä Kashgarissa keskitalven aurinko nousee virallisen kellon mukaan vasta kymmenen maissa aamulla. Käytännössä siellä on arkielämässä laajasti käytössä toinen, epävirallinen aika – Xinjiangin eli Ürümqin aika, kaksi tuntia Pekingin aikaa jäljessä – ja kansainvälisessä aikavyöhyketietokannassa on sille oma merkintä.
Delhi – Intia teki saman valinnan samasta ilmoitetusta syystä: kansallisen yhtenäisyyden vuoksi. Intian normaaliaika vahvistettiin 1. syyskuuta 1947 aikaan UTC+5:30, joka laskettiin yhdestä meridiaanista 82°30′ itäistä pituutta. Maantieteellisesti Intia ulottuu lähes 30 pituusasteen alueelle, mikä riittäisi kahteen vyöhykkeeseen. Intian itäreunalla aurinko nousee lähes kaksi tuntia aikaisemmin kuin länsireunalla, ja Assamissa aurinko voi talvella laskea jo puoli viiden aikaan iltapäivällä, kun työpäivä vielä jatkuu. Assamin teeviljelmät ovat Britannian vallan ajoista lähtien eläneet hiljaa tunnin muuta maata edellä epävirallisessa teeviljelmäajassa (Tea Garden Time), ja elävät yhä.
Moskova – Venäjä valitsi toisen tien ja säilytti yksitoista aikavyöhykettä, enemmän kuin mikään muu maa Ranskaa lukuun ottamatta, jonka vyöhykkeet tulevat merentakaisista alueista. Keskittäminen tapahtui kuitenkin toisella tavalla: suurimman osan viime vuosisataa Neuvostoliiton ja Venäjän rautateiden aikataulut julkaistiin koko verkossa Moskovan ajassa, joten Kaukoidässä junaan nouseva matkustaja luki lähtöajan, jolla ei ollut mitään yhteyttä ikkunan takana paistavaan aurinkoon.
Melbourne – Australia on vastaesimerkki, ja opettavainen sellainen. Koska kesäaika on osavaltioiden eikä liittovaltion asia, Australian kolmesta virallisesta aikavyöhykkeestä tulee puoleksi vuodeksi viisi, joista kahdessa on puolen tunnin aikaero. Kukaan ei suunnitellut tätä. Jokainen osavaltio ja territorio vastasi kysymykseen erikseen, ja tällainen kuvio vastauksista syntyi. Se ulottuu jopa yksittäisiin kaupunkeihin: Uudessa Etelä-Walesissa sijaitsevassa Broken Hillissä on käytössä Etelä-Australian aika.
Kuala Lumpur – Malesia kohtasi saman ongelman pienempänä: niemimaan ja Itä-Malesian välillä kulki puolen tunnin saumakohta, joka suljettiin vuoden 1981 viimeisten kolmenkymmenen minuutin aikana.
Yhdessä nämä viisi esittävät asian niin selvästi kuin mahdollista. Kello voi olla tarkka tai se voi olla yhteinen. Riittävän suuressa maassa se ei voi olla molempia – ja jokaisen näistä hallituksista on täytynyt valita, kummasta se luopuu.