Jotkut maat ovat niin leveitä, että aurinko nousee tuntien välein niiden kahdesta päästä. Jokainen heistä on joutunut päättämään, seuraako kellon taivasta vai tilaa. He eivät kaikki päättäneet samalla tavalla.
Peking – Kiina on noin 5 000 kilometriä leveä, ja se kattaa viisi maantieteellistä aikavyöhykettä noin 73°:sta 135°:een itään. Vuodesta 1918 Kiinan tasavalta juoksi tasan viisi: Kunlun klo UTC+5.30, Sinkiang–Tiibet klo UTC+6, Kansu–Shensi klo UTC+7, Chungyuan klo UTC+8 ja Kungshan klo UTC+8.30. Vuonna 1949 kaikki viisi lakkautettiin ja maa asetettiin yhteen kelloon: Pekingin aika, UTC+8. Vaikutus näkyy parhaiten kaukaa lännessä, missä Kashgarissa keskitalven aurinko paistaa vasta kymmeneen aamulla virallisen kellon mukaan. Käytännössä toinen, epävirallinen aika - Xinjiangin tai Ürümqin aika, kaksi tuntia Pekingistä jäljessä - on siellä laajalti käytössä jokapäiväisessä elämässä, ja kansainvälinen aikavyöhyketietokanta sisältää merkinnän siitä.
Delhi – Intia teki saman valinnan samasta ilmoitetusta syystä: kansallisesta yhteenkuuluvuudesta. Intian normaaliaika vahvistettiin 1. syyskuuta 1947 kello UTC+5:30, laskettuna yhdestä pituuspiiristä 82°30′ itäistä pituutta. Maantieteellisesti Intialla olisi kolme vyöhykettä; se on leveämpi kuin vierekkäinen Yhdysvallat, jossa on neljä. Aurinko nousee Intian itäreunalla noin yhdeksänkymmentä minuuttia aikaisemmin kuin sen länsireunalla, ja Assamiin auringonlasku voi saapua puoli viiden aikaan iltapäivällä työpäivän jatkuessa. Assamin teepuutarhat ovat kulkeneet hiljaa tunnin edellä maata epävirallisella Tea Garden Time -ajalla Britannian ajoista lähtien, ja kulkevat edelleen.
Moskova – Venäjä meni toiseen suuntaan ja piti yksitoista aikavyöhykettä, enemmän kuin mikään muu maa. Mutta se keskitettiin toisella tavalla: suurimman osan viime vuosisadasta Neuvostoliiton ja Venäjän rautatieaikataulut julkaistiin Moskovan aikaan koko verkossa, joten kaukoidässä kyytiin noussut matkustaja luki ikkunan ulkopuolelta lähtöajan, jolla ei ollut yhteyttä aurinkoon.
Melbourne – Australia on vastaesimerkki, ja se on opettavainen. Koska kesäaika on osavaltion eikä liittovaltion asia, Australian kolmesta virallisesta aikavyöhykkeestä tulee viisi kuudeksi kuukaudeksi vuodessa, mukaan lukien kaksi erillistä puolen tunnin siirtymää. Kukaan ei suunnitellut tätä. Jokainen lainkäyttöalue vastasi kysymykseen erikseen, ja tämä on muoto, jonka vastaukset tekivät. Se ulottuu jopa yksittäisiin kaupunkeihin: Broken Hill, New South Wales, pitää Etelä-Australian ajan.
Kuala Lumpur – Malesia kohtasi pienemmän version samasta ongelmasta, puolen tunnin sauman, joka kulki niemimaan ja Itä-Malesian välillä, ja sulki sen vuoden 1981 viimeisen 30 minuutin aikana.
Niiden välillä nämä viisi tekevät väitteen niin selkeästi kuin se on mahdollista. Kello voi olla tarkka tai se voidaan jakaa. Riittävän suuressa maassa se ei voi olla molempia - ja jokainen hallitus, joka on kohdannut tämän valinnan, on valinnut jaetun.