Jokainen kellon elementti, jolla luet tätä, on jonkun, jossain, keksimä syystä, jolla ei yleensä ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä siitä tuli.
Kairo antoi meille päivän. Egyptiläiset tähtitieteilijät jakoivat taivaan 36 tähtiryhmään - dekaaneihin - ja käyttivät niitä yökellona: kaksitoista näkyi koko yön yli, joten yöllä oli kaksitoista tuntia ja päivällä kaksitoista vastaavaa. Sieltä 24 tunnin työpäivä tulee, eikä sitä ole koskaan tarkistettu. Sama järjestelmä tuotti 365 päivän siviilivuoden, jota Egypti sitten kieltäytyi antamasta karkauspäivää, joten sen kalenteri vaelsi taaksepäin vuodenaikojen välillä ja kesti 1 460 vuotta kohdistaa uudelleen.
Ateena antoi meille koneen. Antikythera-mekanismi, joka vedettiin haaksirikkoutumisesta vuonna 1901 ja tunnistettiin vaihteistoksi vuonna 1902, rakennettiin noin 150–100 eaa. Se ennusti pimennyksiä, seurasi kuun epäsäännöllistä liikettä, näytti planeetat ja laski olympiasyklin alaspäin. Mitään vastaavaa monimutkaista ei ilmestynyt 1400 vuoteen.
Rooma antoi meille kalenterin. Vuonna 1582 Gregorius XIII poisti kymmenen päivää ja, mikä vielä tärkeämpää, vahvisti karkausvuoden säännön: jaollinen neljällä, paitsi vuosisatoja, ellei se jaollinen neljälläsadalla. Tämä sääntö toimii äänettömästi kaikissa maan päällä olevissa laitteissa.
Chicago antoi meille aikavyöhykkeen. Ennen 18. marraskuuta 1883 Pohjois-Amerikassa oli noin kolmesataa paikallista aurinkoaikaa. Rautatiet yksinkertaisesti määräsivät neljä vyöhykettä mantereelle kysymättä hallitukselta. Chicagon kelloja siirrettiin taaksepäin yhdeksän minuuttia ja kolmekymmentäkaksi sekuntia, ja kaupungissa oli keskipäivä kahdesti iltapäivällä.
Lontoo antoi meille nollan. Vuonna 1884 kaksikymmentäkuusi maata sopivat, että pituusaste nolla kulkee Airy Transit Circlen läpi Greenwichissä. Jokainen maapallon aikavyöhyke mitataan tältä viivalta - joka, kuten GPS myöhemmin paljasti, on noin 102 metriä siitä kohdasta, jossa nykyaikainen vertailumeridiaani todella putoaa.
Pariisi antoi meille mittarin mittaamalla pituuspiirin kaaren Dunkerquesta Barcelonaan vallankumouksen ja sodan kautta. Sitten se kieltäytyi sanomasta sanaa "Greenwich" laissa vuoteen 1978 asti.
Auckland antoi meille kesäaikasäästön paperin muodossa, jonka Wellington Philosophical Societylle luki vuonna 1895 entomologi, joka halusi lisää iltavaloa koiden pyydystämistä varten. Hänelle naurettiin.
Berliini antoi meille kesäajan siinä muodossa kuin se todellisuudessa tapahtui: 30. huhtikuuta 1916 annettu määräys hiilen säästämiseksi sodan aikana. Kuuden viikon sisällä tusina maata oli kopioinut sen, joista useat olivat sodassa Saksan kanssa.
Kööpenhamina antoi meille kunnianhimoisimman kellon, jonka yksi ihminen on koskaan rakentanut – Jens Olsenin Verdensur, kaksitoista liikettä, 15 448 osaa, kierretään käsin joka viikko, vaihteella, joka tekee yhden kierroksen 25 753 vuoden välein.
Zurich antoi meille kurinalaisimman: asemakellon, jonka sekuntiosoitin on tarkoituksella väärässä 58,5 sekuntia jokaisesta 60:stä, saapuu aikaisin ja odottaa, jotta se voi olla täsmälleen oikeassa sillä ainoalla tärkeällä hetkellä.