Tiesitkö?
Ranska mittasi planeetan, mutta kieltäytyi sitten sanomasta ”Greenwich” 67 vuoden ajan
94 % pariisilaisista asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä yhdestä kaupungin 1 180 boulangeriesta.
Kaikkialla Ranskassa on noin 35 000 leipomoa, jotka palvelevat noin 12 miljoonaa asiakasta päivässä. Observatoire du Pain – Ranskassa on leipäobservatorio, ja tämä on kappaleen vähiten yllättävä tosiasia – arvioi, että joka sekunti syödään 320 patonkia.
Kun asiaa laskee, luvut ovat hieman ristiriidassa keskenään. Leipomoliitot arvioivat vuotuisen tuotannon kuusi miljardia patonkia; muiden laskelmien mukaan kymmenen miljardia. Kuusi miljardia vastaa koko vuoden aikana lähemmäs 190:tä sekunnissa; kuuluisa luku 320 vastaa suurempaa, kymmenen miljardin arviota. Joka tapauksessa ranskalaisista uuneista lähtee joka päivä 16–27 miljoonaa patonkia.
Kulutus on laskenut jo vuosisadan ajan. Keskiverto ranskalainen syö nykyään noin 105 grammaa leipää päivässä, kun se vuonna 2015 oli 114. Juuri toisen maailmansodan jälkeen se oli 900 grammaa. Ennen vallankumousta se oli lähempänä kiloa, eikä se ollut lisuke – se oli ateria.
Myös ala supistuu. Kulttuuriministeriö totesi esittäessään patonkia Unescon luetteloon, että Ranskassa oli 55 000 artesaanileipomoa vuonna 1970 – yksi noin 900 ihmistä kohti – ja nykyään 35 000, yksi jokaista 2 000 kohden. Patonki merkittiin aineettoman kulttuuriperinnön joukkoon vuonna 2022.
Kello: ja tässä on hyvin ranskalainen osa.
Patonki on määritelty laissa. Vuoden 1920 säädös asetti sen vähimmäispainoksi 80 grammaa ja enimmäispituudeksi 40 senttimetriä. Sana boulangerie on suojattu kuluttajalaissa: sen käyttäminen edellyttää, että leipä valmistetaan ja paistetaan paikan päällä eikä sitä ole koskaan pakastettu.
Ranska säätelee yksiköitä. Metrin, sekunnin ja leivän.
Vuonna 1791 Ranskan kansalliskokous päätti, että maailma tarvitsee pituusyksikön, joka ei kuulu kenellekään erityisesti. Ei kuninkaan jalkaa. Vaan jotain, joka johdettaisiin itse maapallosta.
Niinpä vuosina 1792–1799 ranskalaiset maanmittarit kolmiomittasivat meridiaanin kaaren, joka kulki Pariisin halki Dunkerquesta Barcelonaan vallankumouksen ja sodan kautta määrittääkseen metrin murto-osana etäisyyttä napasta päiväntasaajaan.
Ranska mittasi planeetan keksiäkseen viivoittimen. Tämä on se sitoutumisen taso, jonka kanssa olemme tekemisissä.
Pariisin pituuspiiri oli ollut Ranskan nollapituusaste vuodesta 1667 lähtien, Académie des Sciencesin vahvistama ja Pariisin observatorion läpi kulkeva pituuspiiri. Ranskan kartat, ranskalainen navigointi ja ranskalainen aika perustuivat kaikki siihen.
Sitten vuonna 1884 26 maata kokoontui Washingtonissa ja äänesti Greenwichistä maailman päämeridiaaniksi. Noin 72 % maailman kauppalaivaston vetoisuudesta käytti sitä jo. Äänestys oli käytännössä muodollisuus.
Ranska ei hyväksynyt sitä. Ei 27 vuoteen.
9. maaliskuuta 1911 Ranska yhdenmukaisti vihdoin laillisen aikansa Greenwichin kanssa. Laki määritteli Ranskan ajan ”Pariisin keskiaurinkoaika hidastettuna yhdeksällä minuutilla ja 21 sekunnilla.”
Se on Greenwichin aika (GMT). Täsmälleen, sekunnilleen – yhdeksän minuuttia 21 sekuntia on juuri kahden observatorion välinen pituusero. Lainsäädäntö oli yksinkertaisesti löytänyt tavan sanoa GMT sanomatta Greenwichiä.
Ilmaus pysyi Ranskan laissa vuoteen 1978 asti.
Kuusikymmentäseitsemän vuotta kansallinen siviiliaika määriteltiin Pariisin ajaksi, mutta hitaampana. Samaan aikaan Eiffel-torni oli vuodesta 1910 lähtien lähettänyt kahdesti päivässä 40 kilowatin aikamerkkejä laivoille ja siirtokunnille ympäri maailmaa – vuodesta 1911 alkaen Ranskan virallista aikaa, joka oli Greenwichin aikaa, jota kukaan Ranskan lakikirjassa ei halunnut kutsua sen nimellä.
Lähteet
- TravelGumbo (94 % pariisilaisista on viiden minuutin sisällä 1 180 leipomosta)
- The Local France ja Observatoire du Pain (35 000 leipomoa, 12 miljoonaa asiakasta päivässä; 320 patonkia sekunnissa; 105 grammaa päivässä, 114 grammaa vuonna 2015)
- Smithsonian Magazine ja Federation of French Bakers (kuusi miljardia patonkia vuodessa)
- Google Arts & Culture ja Planetoscope (kymmenen miljardin luku; sodan jälkeen 900 grammaa)
- Gulf News / AFP (Kulttuuriministeriö: 55 000 artesaanileipomoa vuonna 1970, 35 000 nykyään; vuoden 1920 laki, 80 grammaa ja 40 senttimetriä)
- Tasting Table (Unesco-merkintä 2022)
- Google Arts & Culture (kuluttajalain pykälä L. 122-17, paistaminen paikan päällä)
- Dava Sobel, *Longitude* (vuoden 1911 sanamuoto)
- Coordinately, *Why Greenwich Is the Prime Meridian* (oli voimassa vuoteen 1978 asti)
- Légifrance, *Loi du 9 mars 1911* (vuoden 1911 laki); NIST, *Radio Controlled Clocks* (Eiffel-tornin aikamerkit kahdesti päivässä vuodesta 1910, ~150 kHz, ~40 kW); Royal Observatory Greenwich, *The adoption of a Prime Meridian and the International Meridian Conference of 1884* (72 % laivojen vetoisuudesta); Wikipedia, *History of the metre* (vuoden 1791 päätös; meridiaanin mittaus 1792–1799)