Auckland

Tiesitkö että...?

Miehelle, joka keksi kesäajan, naurettiin, ja hän halusi vain saada periä

15. lokakuuta 1895 28-vuotias virkailija Wellingtonin postitoimistossa nousi Wellingtonin filosofisen seuran eteen ja luki paperia, jonka otsikko oli Kausiluontoisesta ajanmuutoksesta latin eteläpuolisissa maissa. 30°.

Hänen nimensä oli George Vernon Hudson. Hän oli entomologi – erittäin hyvä, joka lopulta kokosi Uuden-Seelannin suurimman hyönteiskokoelman. Hänen työnsä postissa oli vuorotyötä, minkä vuoksi hänellä oli päivänvaloa aikaa lähteä etsimään koita. Mutta kesällä iltahämärä saapui liian aikaisin ollakseen hyödyllinen normaalin työpäivän jälkeen.

Joten hän ehdotti ilmeistä ratkaisua: siirtää kelloja kaksi tuntia eteenpäin loka-maaliskuussa ja takaisin sen jälkeen. Hän väitti, että se käyttäisi hukkaan aikaista aamuvaloa, vähentäisi "tällä hetkellä vallitsevan keinovalon liiallista käyttöä" ja antaisi ihmisille "pitkän päivän valoisaa vapaa-aikaa... krikettiä, puutarhanhoitoa, pyöräilyä tai muuta haluttua ulkoilua varten".

Seura nauroi hänelle.

Eräs jäsen sanoi, että tuhansia vuosia käytössä olleen järjestelmän muuttaminen ei tullut kysymykseen. Toinen kysyi ilmeisesti sarkastisesti, tarvitsisivatko kellot kaksi osoittimia. Kolmas piti ideaa täysin epätieteellisenä ja epäkäytännöllisenä.

Pöytäkirja tallentaa Hudsonin vastauksen: hän oli pahoillaan nähdessään lehtiä pilkattavana, hän oli tarkoittanut sen olevan käytännöllinen, ja se hyväksyttiin ulkoilijoiden keskuudessa.

Sitten hän palasi hyönteisiensä luo.

Kello: hän oli oikeassa, ja sillä kesti hyvin kauan olla merkitystä.

Hudson esitti toisen artikkelin vuonna 1898. Englannissa William Willett päätyi samaan ajatukseen itsenäisesti ja julkaisi The Waste of Daylight vuonna 1907; hän kuoli vuonna 1915 näkemättä sen adoption. Saksa otti sen käyttöön ensimmäisenä vuonna 1916 säästääkseen hiiltä sodan aikana – ja kuudessa viikossa tusina maata oli kopioinut Saksan hallinnollisen määräyksen.

Uusi-Seelanti itse hyväksyi Summer-Time Actin vasta vuonna 1927 – 32 vuotta Hudsonin artikkelin jälkeen. Ja kun se lopulta koitti, hän sai yhden tunnin, ei niitä kahta, joita hän oli pyytänyt.

Vuonna 1933 hän sai ensimmäisenä T. K. Sidey -mitalin, joka rahoitettiin tuon lain muistoksi kerätyillä varoilla. Hänen muistokirjoituksensa Royal Societyn aikakirjoissa on noin 1700 sanaa. Kesäaikaa ei mainita ensimmäisissä 1 400:ssa. Hänet muistetaan siellä oikein miehenä, joka tutki hyönteisiä.

Noin kolmannes maailmasta vaihtaa edelleen kellojaan kahdesti vuodessa.

Auckland sijaitsee 175° itässä, UTC+12:ssa – siirtyy UTC+13:een joka kesä, täsmälleen kuten Hudson ehdotti, maassa, jossa hänelle kerrottiin, ettei sitä voida tehdä. Uusi-Seelanti oli ollut ensimmäinen maa maailmassa, joka otti virallisesti käyttöön normaalin kansallisen ajan, jo vuonna 1868**, minkä vuoksi se oli ehkä myös ensimmäinen paikka, jossa kukaan ajatteli vakavasti sen siirtämistä.

Ja koska se sijaitsee maapallolla, Auckland on ensimmäisten kaupunkien joukossa maan päällä, joka astuu jokaiseen uuteen päivään.

Mikä tekee siitä järkevän pysähtymispaikan. Viisikymmentä kaupunkia, viisikymmentä argumenttia kellonajasta – ja se, joka aloittaa päivän, kuuluu postin virkailijalle, joka halusi vain vähän enemmän iltavaloa mennäkseen katsomaan koireita, ja jota käskettiin olemaan naurettava.

Vuotuinen päivänvalon vaihtelu