Tiesitkö?
Kesäajan keksijälle naurettiin – ja hän halusi vain pyydystää yöperhosia
15. lokakuuta 1895 28-vuotias virkailija Wellingtonin postitoimistossa nousi Wellingtonin filosofisen seuran eteen ja luki esitelmän, jonka otsikko oli On seasonal time-adjustment in countries south of lat. 30°.
Hänen nimensä oli George Vernon Hudson. Hän oli entomologi – erittäin hyvä, joka lopulta kokosi Uuden-Seelannin suurimman hyönteiskokoelman. Hänen työnsä postissa oli vuorotyötä, joten hänelle jäi valoisaa aikaa lähteä etsimään yöperhosia. Kesällä hämärä kuitenkin tuli liian aikaisin, jotta tavallisen työpäivän jälkeen olisi ehtinyt tehdä mitään.
Hän ehdotti siis ilmeistä ratkaisua: kellot siirrettäisiin kaksi tuntia eteenpäin lokakuusta maaliskuuhun ja sen jälkeen takaisin. Hänen mukaansa se hyödyntäisi hukkaan menevän varhaisen aamuvalon, vähentäisi ”tällä hetkellä vallitsevaa keinovalon liiallista käyttöä” ja antaisi ihmisille ”pitkän valoisan vapaa-ajan… krikettiä, puutarhanhoitoa, pyöräilyä tai mitä tahansa muuta ulkoharrastusta varten”.
Seura nauroi hänelle.
Eräs jäsen sanoi, että tuhansia vuosia käytössä olleen järjestelmän muuttaminen ei tullut kysymykseen. Toinen kysyi ilmeisesti sarkastisesti, tarvitsisivatko kellot kahdet viisarit. Kolmas piti ideaa täysin epätieteellisenä ja epäkäytännöllisenä.
Pöytäkirjaan on kirjattu Hudsonin vastaus: hän pahoitteli, että esitelmää pilkattiin, hän oli tarkoittanut sen käytännölliseksi, ja paljon ulkona liikkuvat kannattivat sitä.
Sitten hän palasi hyönteisiensä luo.
Kello: Hän oli oikeassa, mutta kesti hyvin kauan, ennen kuin sillä oli merkitystä.
Hudson piti toisen esitelmän vuonna 1898. Englannissa William Willett päätyi samaan ajatukseen itsenäisesti ja julkaisi The Waste of Daylight vuonna 1907; hän kuoli vuonna 1915 näkemättä sen käyttöönottoa. Saksa otti sen käyttöön ensimmäisenä vuonna 1916 säästääkseen hiiltä sodan aikana – ja kuudessa viikossa kymmenkunta maata oli kopioinut saksalaisen hallinnollisen määräyksen.
Uusi-Seelanti itse hyväksyi Summer-Time Actin vasta vuonna 1927 – 32 vuotta Hudsonin esitelmän jälkeen. Ja kun laki lopulta tuli, hän sai yhden tunnin, ei niitä kahta, joita hän oli pyytänyt.
Vuonna 1933 hän sai ensimmäisenä T. K. Sidey -mitalin, joka rahoitettiin tuon lain muistoksi kerätyillä varoilla. Hänen muistokirjoituksensa Royal Societyn aikakirjoissa on noin 1 700 sanan mittainen. Kesäaikaa ei mainita sen ensimmäisissä 1 400 sanassa. Hänet muistetaan siinä, aivan oikein, miehenä, joka tutki hyönteisiä.
Noin kolmannes maailman maista siirtää yhä kellojaan kahdesti vuodessa.
Auckland sijaitsee 175° itäistä pituutta, ja siellä on käytössä UTC+12 – joka kesä UTC+13, eli puolet siitä, mitä Hudson ehdotti, maassa, jossa hänelle sanottiin, ettei sitä voi tehdä. Uusi-Seelanti oli jo 1868 ollut maailman ensimmäinen maa, joka otti virallisesti käyttöön yhtenäisen kansallisen normaaliajan, ja ehkä siksi se oli myös ensimmäinen paikka, jossa joku ajatteli vakavasti sen siirtämistä.
Ja sijaintinsa vuoksi Auckland on maailman ensimmäisiä kaupunkeja, jotka astuvat kuhunkin uuteen päivään.
Mikä tekee siitä sopivan paikan tarinan päättymiselle: yksi ensimmäisistä kaupungeista, joissa jokainen päivä alkaa, kuuluu postivirkailijalle, joka halusi vain vähän enemmän iltavaloa lähteäkseen katsomaan yöperhosia ja jolle sanottiin, ettei pidä olla naurettava.
Lähteet
- Wikipedia, *George Hudson (entomologist)* (esitelmä 15. lokakuuta 1895; kahden tunnin ehdotus; toinen esitelmä 1898; 1933 T. K. Sidey -mitali)
- No.8 Re-Wired, *Daylight Saving Time* (yhdistyksen jäsenten reaktiot: Maskell, Travers, Harding; Hudsonin vastaus)
- Nautilus, *The 19th-Century Entomologist Who Dreamed Up Daylight Savings* (kirjoituksen koko lausunto ja perustelut)
- HuffPost (ei mainintaa kesäajasta muistokirjoituksen ensimmäisessä 1 400 sanassa)
- Ote teoksesta *The Great Daylight Saving Time Controversy* (Uudesta-Seelannista tuli ensimmäinen maa, joka otti käyttöön normaaliajan vuonna 1868; Thomas Kay Sideyn lainsäädäntötyö)
- PressReader/Whanganui Midweek (Daylight Savings Time Act 1927; Hudson saa yhden tunnin kahden sijaan)