Paikallinen aika nyt: Soul

Päivänvalo vuoden mittaan: Soul

Tiesitkö?

Korean niemimaa on siirtänyt kelloaan kuusi kertaa, ei kertaakaan auringon takia

Etelä-Korea ohitti 100 000 kahvilan rajan vuonna 2022. Maassa on nyt enemmän kahviloita kuin lähikauppoja.

Pelkästään Soulissa on 17 000–18 000 rekisteröityä kahvilaa – noin yksi 500 asukasta kohden.

Euromonitorin mukaan korealaiset juovat noin 405 kupillista kahvia henkilöä kohden vuodessa. Maailmanlaajuinen keskiarvo on 152. Se on enemmän kuin yksi kuppi päivässä joka päivä jokaista maan miestä, naista ja lasta kohden, ja se asettaa Korean toiseksi maailmassa asukasta kohden Ranskan jälkeen. Jotkut arviot ovat korkeampia: Korea Economic Institute of America arvioi sen olevan 512 kuppia. Noin 75 % korealaisista aikuisista juo vähintään yhden kupin päivässä. Kahvin osuus koko Etelä-Korean juomamarkkinoista on 30,8 prosenttia – enemmän kuin hiilihapollisten juomien osuus, 25,5 prosenttia.

Starbucks avasi ensimmäisen korealaisen sivuliikkeensä Soulissa vuonna 1999 naisten yliopiston sisällä.

Mutta kahviloiden määrää ei oikeastaan selitä kahvin määrä, ja korealaiset sanovat sen itsekin. Korealaisten arkkitehtien ja urbanistien vakuuttavin selitys on yksinkertaisempi ja hieman surullinen: asunnot ovat pieniä, toimistoissa on kova tahti, eikä muualla ole paikkaa, jossa istua.

Soulilainen kahvila ei ole paikka, jossa myydään kahvia. Se on vuokrattu olohuone, jonka hinta maksetaan kupeittain ja jossa opiskelija voi opiskella neljä tuntia, freelance-työntekijä voi työskennellä koko iltapäivän, eikä kukaan pyydä sinua poistumaan.

Kello: tämä on oudossa ristiriidassa sen kanssa, kuinka vähän tämä kaupunki on historiallisesti saanut päättää omista tunneistaan.

Vuonna 1434 kuningas Sejongin johdolla tiedemies Jang Yeong-sil ja hänen kollegansa rakensivat Angbu Ilgun, aurinkokellon, josta tuli valtakunnan virallinen ajanmittari. Sen mukaan aika määriteltiin Hanyangissa – nykyisessä Soulissa – mikä vastaa noin aikaa UTC+8:27:52.

Tämä on viimeinen kerta, kun korealainen kello asetettiin puhtaasti taivaalle katsomalla. Kaikki sen jälkeen oli päätös jostain muusta.

• 1. huhtikuuta 1908 – Korean keisarikunta ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön länsimaisen aikavyöhykkeen: UTC+8:30, joka perustuu 127,5° itäiseen pituuteen. Tähtitieteellisesti tämä sopii niemimaalle suunnilleen oikein.
• 1. tammikuuta 1912 – Japanin siirtomaavallan alaisuudessa kenraalikuvernööri siirtää Korean aikaan UTC+9 eli 135. pituuspiirin mukaan, samaan aikaan kuin Japanissa.
• 21. maaliskuuta 1954 – Presidentti Syngman Rheen hallitus palaa aikaan UTC+8:30 ja ottaa jälleen käyttöön siirtomaakautta edeltäneen pituuspiirin.
• 10. elokuuta 1961 – Takaisin aikaan UTC+9 vedoten hallinnon tehokkuuteen sekä yhteensovittamiseen kauppakumppanien ja liittoutuneiden joukkojen kanssa.
• 15. elokuuta 2015 – Pohjois-Korea siirtyy aikaan UTC+8:30, nimeää sen Pjongjangin ajaksi ja ajoittaa muutoksen vapautumisen 70-vuotispäivään. Seuraavat kolme vuotta se on maailman ainoa maa, jossa on tämä aikaero.
• 5. toukokuuta 2018 – Korean välisen huippukokouksen jälkeen Pohjois-Korean kellot siirtyvät 30 minuuttia eteenpäin 4. toukokuuta kello 23.30, jolloin maa palaa UTC+9:ään ja samaan aikaan Soulin kanssa.

Yhtään näistä kuudesta muutoksesta ei tehty, koska joku katsoi ulos. Ne tehtiin suvereniteetin, kolonisaation, dekolonisaation, talouden, symboliikan ja diplomatian vuoksi – tässä järjestyksessä.

Ja tässä on terävin kohta. Soul sijaitsee 127° itäistä pituutta. Korean tähtitieteellisesti oikea pituuspiiri on 127,5° – standardi, joka hyväksyttiin vuonna 1908 ja palautettiin vuonna 1954.

Soulilla on siis ollut oikea aikavyöhyke kahdesti, ja se on luopunut siitä kahdesti.

Soulissa on nykyään käytössä UTC+9, ja kello on noin kolmekymmentäkaksi minuuttia edellä omaa aurinkoaan – mikä on loppujen lopuksi vähiten kiinnostava asia kellossa, jota neljä hallitusta on siirtänyt neljä kertaa neljästä täysin eri syystä.