Paikallinen aika nyt: Perth

Päivänvalo vuoden mittaan: Perth

Tiesitkö?

Perthin kuuluisin tosiasia on 25 kilometriä väärässä

Noin 50 000–60 000 ihmistä Länsi-Australiassa ei kulje töihin maanteitse. He lentävät.

FIFO – fly-in, fly-out – on Länsi-Australian kaivosalan hallitseva työllisyysmalli. Työntekijät nousevat lentokoneeseen Perthissä, lentävät paikkaan Pilbarassa, Goldfieldsissä tai Mid Westissä, asuvat leirillä kaivoksen vieressä, työskentelevät kiinteässä työvuorossa ja lentävät sitten kotiin. Osavaltion kaivosministeriö on arvioinut FIFOn olevan yli 60 % kaivostyövoimasta.

Yleisin työvuoro on kaksi viikkoa työssä, yksi viikko vapaata. Neljätoista peräkkäistä päivää, yleensä 12 tunnin vuorot, sitten seitsemän päivää kotona. Joillakin kaivoksilla tehdään kahdeksan päivää töitä ja pidetään kuusi vapaata.

Tämä tarkoittaa, että kymmenillä tuhansilla länsi-australialaisilla työviikko ei ole seitsemän päivää pitkä. Se on kaksikymmentäyksi.

Malli on olemassa, koska vaihtoehto oli kalliimpi. 1970- ja 80-luvuilla Pilbaran kaivosyhtiöt joutuivat tekemään valinnan: rakentaa pysyviä kaupunkeja kouluineen, sairaaloineen ja kauppoineen satojen kilometrien päähän kaikesta tai lennättää ihmisiä sisään ja ulos. Hamersley Iron ja BHP aloittivat kokeilun 1980-luvun puolivälissä. 1990-luvulla siitä oli tullut vakiokäytäntö.

Kaupungit näyttävät kehityksen. Wilunassa oli 9 000 asukasta vuonna 1938. Nyt siellä on noin 300 – taantuma alkoi, kun kultakaivos suljettiin vuonna 1947, ja nykyiset kaivostyöläiset lentävät paikalle asettumatta sinne.

Järjestelyllä on hyvin dokumentoitu hinta, joka on syytä sanoa suoraan: Länsi-Australian työvuoroja koskeva tutkimus kirjaa pitkittyneen valvomisen, lyhentyneen unen, yövuorot ja vuorokausirytmin häiriöt järjestelyn vakiopiirteiksi, ja FIFO-työntekijöiden mielenterveyttä on selvitetty virallisessa tutkimuksessa.

Perthiä kutsutaan rutiininomaisesti maapallon eristyneimmäksi suurkaupungiksi. Bill Bryson teki väitteen suosituksi, ja se on jäänyt elämään.

Sen takana olevat luvut ovat todellisia. Lähin kaupunki, jossa asuu yli 500 000 ihmistä, on Adelaide, noin 2 130 km:n päässä suoraa linjaa pitkin – noin 2 600 km maanteitse Nullarborin tasangon poikki, jonka latinankielinen nimi tarkoittaa ”ei puita” ja jossa on Australian pisin suora tieosuus, 146 km ilman ainuttakaan mutkaa. Ajo kestää vähintään kaksi päivää. Perth on lähempänä Jakartaa kuin Sydneytä, noin 300 km:llä.

Sitten asia tarkistetaan kunnolla.

Jos kriteeri on ”etäisyys lähimpään yli miljoonan asukkaan kaupunkiin”, Perth ei ole maapallon syrjäisin kaupunki. Esimerkiksi Auckland on syrjäisempi: se sijaitsee 2 155 km:n päässä Sydneystä, eikä Uudessa-Seelannissa ole muita miljoonakaupunkeja.

Se on vain noin 25 kilometriä pidempi kuin Perthin ja Adelaiden välimatka.

Perthin tunnusomaisin piirre, jonka jokainen perthiläinen kertoo vierailijalle tunnin sisällä tämän saapumisesta, jää siis häviölle suunnilleen lyhyen työmatkan mittaisella erolla – ja voittaja on kaupunki, jolla on jo oma sivunsa tällä sivustolla.

Kello: mikä vie meidät siihen, mitä Perth eristyneisyydellään tekee: se kieltäytyy liikkumasta.

Länsi-Australia on äänestänyt kesäajasta neljä kertaa – vuosina 1975, 1984, 1992 ja 2009 – ja hylännyt sen joka kerta. Vuoden 2009 äänestystä edelsi täysi kolmen vuoden kokeilu vuodesta 2006 alkaen. Osavaltio kokeili kesäaikaa, eli sen kanssa ja äänesti sen jälleen kumoon.

Kun Sydney ja Melbourne siirtyvät joka lokakuu UTC+11:een, Perth pysyy aina UTC+8:ssa, ja Australian itä- ja länsirannikon välinen ero kasvaa puoleksi vuodeksi kahdesta tunnista kolmeen.

Perth sijaitsee noin 116° itäistä pituutta, 120. pituuspiiriin perustuvalla vyöhykkeellä, joten sen kello käy noin seitsemäntoista minuuttia oman aurinkonsa edellä – se on maan parhaiten aurinkoon osuvia kaupunkeja.

Australian syrjäisimmältä suurkaupungilta on kysytty neljä kertaa, haluaisiko se olla tunnin lähempänä kaikkia muita, ja se on neljä kertaa sanonut ei.