Paikallinen aika nyt: Apia

Päivänvalo vuoden mittaan: Apia

Tiesitkö?

Samoa on ylittänyt päivämäärärajan kahdesti, vastakkaisiin suuntiin, samasta syystä

Vuonna 1889 skotlantilainen kirjailija, jonka keuhkot pettivät, saapui Samoaan etsimään ilmastoa, joka pitäisi hänet hengissä. Hän osti 314 eekkeriä Vaea-vuoren rinteiltä Apian yläpuolella ja rakensi talon, jolle hän antoi nimen Vailima – samoaa ja tarkoittaa ”viisi vettä”.

Talossa oli viisi makuuhuonetta, kirjasto, juhlasali, flyygeli, kuningatar Victorian pöytäliina, Rodinin itsensä tekemä alastonveistos ja – tropiikissa, kolmetoista astetta etelässä – ainoa toimiva takka Samoassa.

Kirjailija oli Robert Louis Stevenson, joka oli kirjoittanut Aarresaaren ja Tohtori Jekyllin ja herra Hyden. Samoalaiset kutsuivat häntä Tusitalaksi, tarinoiden kertojaksi. Hän oppi kielen, asettui heidän puolelleen siirtomaavaltaa vastaan ja kuoli siellä vuonna 1894 44-vuotiaana – ei tuberkuloosiin, jota hän oli tullut pakoon, vaan aivoverenvuotoon.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on tarinan tärkein osa. Paikalliset ihmiset rakensivat hänen arkkunsa käsin ja valvoivat hänen ruumistaan yön yli. Seuraavana päivänä noin 200 samoalaista raivasi noin 300 metrin polun Vaea-vuorelle, jotta arkku voitiin kantaa huipulle; he tekivät työtä vuorotellen. He nimesivät sen Rakastavien sydänten tieksi. Hänet haudattiin lähelle huippua, josta oli näköala merelle, hautakirjoituksen alle, joka oli otettu yhdestä hänen omasta runostaan.

Stevenson oli asunut Samoalla kolme vuotta, kun maa siirtyi ensimmäistä kertaa kansainvälisen päivämäärärajan yli – mistä tämä tarina oikein alkaa.

Vuonna 1892 amerikkalaiset kauppiaat suostuttelivat Samoan kuninkaan siirtämään saaret kansainvälisen päivämäärärajan länsipuolelta itäpuolelle, jotta Samoa jakaisi työviikon Kalifornian kanssa.

Hyppäämiseen Samoan täytyi toistaa päivä. Päivämääräksi valittiin 4. heinäkuuta. Samoa juhli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää kahdesti peräkkäin.

119 vuotta myöhemmin se palasi.

Vuoteen 2011 mennessä aritmetiikka oli kääntynyt päinvastaiseksi. Noin 70 % Samoan kaupasta käytiin Australian, Uuden-Seelannin ja Aasian kanssa; vain noin 15 % oli Yhdysvaltojen kanssa. Ja päivän jäljessä oleminen tarkoitti noin kahden arkipäivän menettämistä joka viikko. Kuten maan johto tuolloin ilmaisi: kun Samoalla on perjantai, Uudessa-Seelannissa on jo lauantai – ja kun samoalaiset ovat kirkossa sunnuntaina, Sydney ja Brisbane ovat taas töissä.

Joten Samoa hyväksyi lain kesäkuussa 2011, ja keskiyöllä torstaina 29. joulukuuta kello siirtyi suoraan lauantaihin 31. joulukuuta.

Perjantai 30. joulukuuta 2011 ei tapahtunut Samoalla.

Se ei tapahtunut myöskään Tokelaussa, jossa on noin 1 500 asukasta ja joka teki saman hypyn samana yönä. Samoan 186 000 asukasta meni nukkumaan torstaina ja heräsi lauantaina siirtyessään UTC−10:stä UTC+14:ään (kesäaika; normaaliajassa UTC−11:stä UTC+13:een) – 24 tunnin siirto yhdessä hetkessä.

Hallitus määräsi, että jokaiselle, jonka oli määrä olla töissä sinä päivänä, jota ei ollut olemassa, maksetaan siitä täysimääräisesti.

Väkijoukkoja kokoontui Apian kellotornille. Siellä oli sireenejä, ilotulitteita, auton torvia, kirkonkelloja ja rukoushetkiä. Julkaistiin postimerkki, jossa oli teksti tulevaisuuteen.

Kello: seuraukset näkyvät edelleen kartalla.

Amerikan Samoa ei siirtynyt. Se sijaitsee noin sadan kilometrin päässä ja on nyt tasan vuorokauden jäljessä: kello on sama, päivämäärä eri. Lyhyt venematka näiden kahden välillä ylittää koko kalenteripäivän.

Ja Samoan asema maailmassa kääntyi päinvastaiseksi. Se oli ollut viimeisiä paikkoja maapallolla, joissa kukin uusi päivä koitti. Se on nyt ensimmäisten joukossa – maa, joka aiemmin päätti maailman päivän, aloittaa sen nyt.

Tuli yksi seuraus, jota kukaan ei ollut suunnitellut. Seitsemännen päivän adventistiyhteisöt Samoassa huomasivat olevansa eri mieltä siitä, mikä päivä oli nyt todellinen sapatti, koska heidän pitämänsä seitsemän päivän kierto ei enää vastannut heitä ympäröivää kalenteria.

Samoa muutti päivämääräänsä kahdesti ja molemmilla kerroilla samasta syystä: ollakseen hereillä samaan aikaan kuin ne, joiden kanssa se käy kauppaa. Vuonna 1892 se merkitsi päivän saamista. Vuonna 2011 se merkitsi yhden menettämistä.