Paikallinen aika nyt: Tukholma

Päivänvalo vuoden mittaan: Tukholma

Tiesitkö?

Ruotsi keksi päivän, joka on ollut täsmälleen kerran

Alle 1 % Ruotsin kotitalousjätteestä menee kaatopaikalle.

Loput kierrätetään, kompostoidaan tai poltetaan energiaksi maan 33 tai 34 jäteenergialaitoksessa. Noin puolet kotitalousjätteestä poltetaan; lämpö ruokkii kaukolämpöverkkoja, jotka lämmittävät reilusti yli miljoonaa kotia, ja pelkästään yksi tukholmalainen laitos lämmittää niistä noin 190 000. Kierrätetyn tai hyödynnetyn kotitalousjätteen osuus on noussut noin 38 prosentista vuonna 1975 noin 99 prosenttiin nykyään. Keskivertoruotsalainen tuottaa edelleen 467 kg jätettä vuodessa.

Ruotsi myös tuo roskia. Tuontia on 800 000 – 1,9 miljoonaa tonnia vuodessa Isosta-Britanniasta, Norjasta, Irlannista ja Italiasta, ja nämä maat maksavat palvelusta noin 43 dollaria tonnilta. Ruotsi tienaa sillä noin 100 miljoonaa dollaria vuodessa. Vuonna 2016 tuontijätteen osuus kaikesta poltetusta jätteestä oli 20–25 %.

Tämä vie meidät kiinnostavaan osuuteen, sillä tarina, jonka kaikki tästä kertovat, on väärä.

Saat lukea jatkuvasti, että Ruotsista loppuivat roskat ja että sen on tuotava muiden maiden jätettä pitääkseen laitoksensa käynnissä. Se on hieno mielikuva, mutta se ei ole totta. Ruotsin jätehuoltoyhdistyksen Avfall Sverigen Anna-Carin Gripwall kertoi The Independentille vuonna 2016, että laitokset voisivat käyttää sen sijaan biopolttoainetta – ja vahvisti Snopesille uudelleen joulukuussa 2025, että näin on edelleen. Swedenergy sanoo samaa.

Ruotsi ei tuo roskia, koska sen on pakko. Se tuo roskia, koska muut maat maksavat sille siitä.

Kello: Ruotsilla on tapana tuottaa kuuluisia tosiasioita, jotka osoittautuvat luultua monimutkaisemmiksi.

Kun muu Eurooppa väitteli gregoriaanisesta kalenterista, Ruotsi keksi järkevältä kuulostavan kompromissin. Sen sijaan, että kymmenen päivää olisi poistettu kerralla, siirtymä tehtäisiin vähitellen: jokainen karkauspäivä jätettäisiin väliin neljänkymmenen vuoden ajan, ja noin vuoteen 1740 mennessä kalenteri olisi hiljaa liukunut kohdalleen ilman, että kukaan olisi huomannut.

Ruotsi jätti karkauspäivän väliin vuonna 1700 suunnitellusti.

Sitten alkoi suuri Pohjansota, ja Ruotsilla oli muita asioita mielessään, ja se unohti jättää karkauspäivän väliin vuonna 1704. Sitten se unohti sen taas vuonna 1708.

Maa oli nyt tilanteessa, jossa yksikään muu maa ei ole historiassa ollut: yhden päivän juliaanista kalenteria edellä, kymmenen päivää gregoriaanista jäljessä ja yksin maailmassa oman suunnittelemansa kalenterin mukaan, jota kukaan muu ei voinut lukea.

Vuonna 1711 kuningas Kaarle XII luovutti ja määräsi palaamaan juliaaniseen kalenteriin. Tätä varten Ruotsin oli palautettava päivä, jonka se oli poistanut vuonna 1700. Mutta vuosi 1712 oli jo karkausvuosi, joten sillä oli jo 29. helmikuuta.

Niinpä Ruotsi lisäsi vielä toisen.

30. helmikuuta 1712. Oli perjantai. Vuodessa oli 367 päivää. Se on historian ainoa helmikuun 30. päivä, ja todelliset ihmiset käyttivät sitä – pariskunta nimeltä Sven Hall ja Ellna Jeppsdotter menivät naimisiin Ystadissa tuona päivänä eivätkä voineet koko loppuelämänään juhlia hääpäiväänsä oikeana päivänä.

Ruotsi siirtyi lopulta gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753 ja hyppäsi 17. helmikuuta suoraan 1. maaliskuuta. Siihen tarvittiin viisikymmentäkolme vuotta, sota, yksi mahdoton päivämäärä ja neljä hallitsijaa.

Tukholma sijaitsee 59,3° pohjoista leveyttä, mikä antaa sille yhden listan pääkaupunkien suurimmista päivänvalon vaihteluista. Juhannuksen tienoilla kaupunki saa noin kahdeksantoista ja puoli tuntia päivänvaloa. Talvipäivänseisauksen aikoihin valoisaa on noin kuusi tuntia.

On jotenkin osuvaa, että maa, joka ei pystynyt sopimaan siitä, mikä päivä oli, sijaitsee paikassa, jossa päivän pituus itsessään vaihtelee kahdellatoista tunnilla. Tukholmassa kysymykseen ”kuinka pitkä päivä on?” ei ole koskaan ollut vakiintunutta vastausta – eikä 1700-luvun alussa jonkin aikaa myöskään kysymykseen ”mikä päivämäärä tänään on?”