Tukholma

Tiesitkö että...?

Ruotsi keksi päivän, joka on ollut täsmälleen kerran

Alle 1 % Ruotsin kotitalousjätteestä menee kaatopaikalle.

Loput kierrätetään, kompostoidaan tai poltetaan energiaksi maan 33 tai 34 jäteenergialaitoksessa. Noin puolet kotitalousjätteestä poltetaan; lämpö ruokkii kaukolämpöverkkoja, jotka lämmittävät reilusti yli miljoona kotia, joista yksi Tukholman tehdas lämmittää niistä noin 190 000. Ruotsin kierrätysaste on pudonnut noin 38 prosentista vuonna 1975 noin 99 prosenttiin nykyään. Keskivertoruotsalainen tuottaa edelleen 467 kg jätettä vuodessa.

Ruotsi myös tuo roskaa. Jossain 800 000–1,9 miljoonaa tonnia vuodessa Isosta-Britanniasta, Norjasta, Irlannista ja Italiasta, jotka maksavat palvelusta noin 43 dollaria tonnilta. Se ansaitsee Ruotsille noin 100 miljoonaa dollaria vuodessa. Vuonna 2016 tuontijätteen osuus kaikesta poltetusta jätteestä oli 20–25 %.

Mikä vie meidät mielenkiintoiseen osaan, koska tarina, jota kaikki kertovat tästä, on väärä.

Tulet lukemaan jatkuvasti, että Ruotsista loppui roskat ja sen on tuotava muiden maiden jätettä pitääkseen tehtaansa toiminnassa. Se on upea kuva, eikä se ole totta. Anna-Carin Gripwall Avfall Sverigen, ruotsalaisen jätehuoltoyhdistyksen, kertoi The Independentille vuonna 2016, että laitokset voisivat käyttää sen sijaan biopolttoainetta – ja vahvisti Snopesille uudelleen joulukuussa 2025**, että näin on edelleen. Swedenergy sanoo samaa.

Ruotsi ei tuo roskia, koska sen on pakko. Se tuo roskia, koska muut maat maksavat sen.

Kello: Ruotsilla on muoto kuuluisalle tosiasialle, joka osoittautuu monimutkaisemmaksi.

30. helmikuuta 1712 on historian ainoa 30. helmikuuta, ja se tapahtui täällä. Mutta se ei ollut virhe – se oli korjaus. Ruotsi oli päättänyt siirtyä gregoriaaniseen kalenteriin asteittain, ohittaen jokaisen karkauspäivän neljänkymmenen vuoden ajan, sitten sota häiritsi häntä ja unohti ohittaa vuodet 1704 ja 1708 ja päätyi yksin maailmassa kalenteriin, jota kukaan muu ei käyttänyt.

Perääntyäkseen sen täytyi antaa takaisin kulunut päivä vuonna 1700. Koska vuosi 1712 oli jo karkausvuosi, se lisäsi toisen. Vuodessa oli 367 päivää.

Kaksi ruotsalaista tosiasiaa, jotka kaikki tietävät. Molemmat tarvitsevat toisen katselun, ja molemmat ovat parempia jälkeenpäin.

Kun muu Eurooppa väitteli gregoriaanisesta kalenterista, Ruotsi keksi järkevältä kuulostavan kompromissin. Sen sijaan, että poistaisit kymmenen päivää kerralla, se helpottuisi vähitellen: ohita jokainen karkauspäivä neljänkymmenen vuoden ajan, ja noin 1740 mennessä kalenteri olisi hiljaa liukunut kohdalleen ilman, että kukaan olisi huomannut.

Ruotsi jätti karkauspäivän väliin vuonna 1700 suunnitellusti.

Sitten alkoi suuri Pohjansota, ja Ruotsilla oli muita asioita mielessään, ja se unohti ohittaa 1704. Sitten se unohtui taas vuonna 1708.

Maa oli nyt tilanteessa, jossa mikään muu maa historiassa ei ole miehittänyt: yksi päivä Julianuksen kalenterin edellä, kymmenen päivää gregoriaanista jäljessä ja yksin maailmassa oman suunnittelemansa kalenterin mukaan, jota kukaan muu ei voinut lukea.

Vuonna 1711 kuningas Kaarle XII luovutti ja määräsi vetäytymisen takaisin Julianuksen kalenteriin. Tätä varten Ruotsin oli siirrettävä takaisin päivää, jonka se oli poistanut vuonna 1700. Mutta vuosi 1712 oli jo karkausvuosi, joten sillä oli jo 29. helmikuuta.

Joten Ruotsi lisäsi toisen.

30. helmikuuta 1712. Oli perjantai. Vuodessa oli 367 päivää. Se on historian ainoa helmikuun 30. päivä, ja todelliset ihmiset käyttivät sitä – pariskunta nimeltä Sven Hall ja Ellna Jeppsdotter menivät naimisiin Ystadissa tuona päivänä ja viettivät loppuelämänsä pystymättä juhlimaan vuosipäivää samana päivänä.

Ruotsi vihdoin siirtyi gregoriaaniseksi vuonna 1753 ja hyppäsi 17. helmikuuta suoraan 1. maaliskuuta. Kesti viisikymmentäkolme vuotta, sota, yksi mahdoton treffi ja kolme hallitsijaa.

Kello: Tukholma sijaitsee 59,3° pohjoisessa, mikä tuottaa leveimmän päivänvalon heilahduksen koko listalla. Juhannuksen tienoilla kaupunki saa noin kahdeksantoista ja puoli tuntia päivänvaloa. Talvipäivänseisauksen aikoihin kello on noin kuusi.

Maassa on jotain sopivaa, joka ei voinut olla yhtä mieltä siitä, minä päivänä se sijaitsi, kun itse päivä vaihtelee kahdellatoista tunnilla. Tukholmassa kysymys "kuinka pitkä päivä on?" ei ole koskaan saanut vakaata vastausta, ja jonkin aikaa 1700-luvun alussa ei myöskään "mikä on päivämäärä?"

Vuotuinen päivänvalon vaihtelu