Tiesitkö?
Beirut laskee tuhoutumisensa sananlaskulla, ei tilastolla
On olemassa libanonilainen sanonta, että Beirut on tuhottu seitsemän kertaa ja rakennettu uudelleen seitsemän kertaa ja että se tuhotaan kahdeksannen kerran ja rakennetaan uudelleen kahdeksannen kerran.
Kannattaa olla tarkka sen suhteen, mikä tuo luku on. Se on kansanperinnettä, ei historiallinen laskelma. Arkeologit ja tietosanakirjat, jotka toistavat sen, mainitsevat tämän – kyse on kaupunkia koskevasta sananlaskusta, ei luettelosta. Kukaan ei ole koskaan esittänyt listaa.
Se, mikä on dokumentoitu, on vanhempaa ja oudompaa. Beirutin historia ulottuu yli 5 000 vuoden taakse. Nimi tulee kanaaninkielisestä sanasta be'erot, ”kaivot” – kaupungin alla olevasta pohjavedestä, jota asukkaat yhä käyttävät. Ensimmäinen kirjallinen maininta on 1300-luvulta eKr. nuolenpääkirjoitukseen kirjoitetuista Amarna-kirjeistä, joissa Birutan hallitsija kirjoitti Egyptin faaraolle.
Keskustan kaivauksissa on löydetty päällekkäin foinikialaisen, hellenistisen, roomalaisen, bysanttilaisen, arabialaisen, ristiretkeläisten ja osmanien kaupungin kerrokset. Vuonna 1994 tehdyssä kaivauksessa todettiin, että yksi moderni katu, Souk Tawile, kulkee edelleen antiikin Kreikan ja Rooman linjaa pitkin.
Rooman aikana, nimellä Berytus, kaupungissa toimi tunnetun historian ensimmäinen oikeustieteen koulu. Kulta-aikanaan se ohitti arvossa Konstantinopolin, Ateenan ja Rooman koulut, ja sen professorit olivat mukana laatimassa Justinianuksen lakikokoelmaa. Beirut tunnettiin lainsäädännön äitinä.
Kello: Tämä kannattaa pitää mielessä, kun katsoo, mitä tapahtui 26. maaliskuuta 2023, kun Libanon heräsi kahdella aikavyöhykkeellä kerralla.
Libanon siirtää tavallisesti kellojaan eteenpäin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina samaan aikaan kuin Eurooppa. Virkaa toimittava pääministeri Najib Mikati ilmoitti torstaina 23. maaliskuuta, että siirtoa lykättäisiin 20. huhtikuuta – ramadanin jälkeen – jotta paastoavat voisivat lopettaa päivän paaston jo noin klo 18 eikä vasta klo 19.
Maroniittikirkko, maan suurin kristillinen instituutio, sanoi, ettei sitä ollut kuultu, ja ilmoitti siirtävänsä kellonsa eteenpäin joka tapauksessa. Kristilliset koulut ja järjestöt seurasivat. Samoin tekivät uutiskanavat LBCI ja MTV. Muslimilaitokset pysyivät enimmäkseen talviajassa.
Noin kolmen päivän ajan leveimmältä kohdaltaan 88 kilometrin levyisessä maassa oli käytössä kaksi eri aikaa. Ihmiset sovittelivat työtä ja koulua kahden ajan välillä. Hakukoneet antoivat Libanonin kellonajaksi eri vastauksia. Middle East Airlines pysyi talviajassa mutta aikaisti jokaista lähtöä tunnilla pysyäkseen kansainvälisten aikataulujen tahdissa.
Hallitus kumosi päätöksen 27. maaliskuuta. Mikati sanoi, että hänen aikomuksensa oli helpottaa paastoavien oloa ”aiheuttamatta mitään haittaa muille libanonilaisryhmille” ja että jotkut olivat antaneet päätökselle ”ulottuvuuden, jota en ollut koskaan kuvitellut”.
Kaupunki, joka opetti muinaiselle maailmalle lain laatimista, eli puoli viikkoa, jona puolet maasta yksinkertaisesti jätti noudattamatta kelloa koskevan asetuksen.
Lähteet
- Archaeology Magazine ja National Geographic (”seitsemän tuhoa” luonnehditaan kansanperinteeksi/legendaksi)
- Old Beirut/Britannica (5 000 vuotta historiaa; *be'erot*-etymologia; Amarna-kirjeet 1300-luvulta eKr.; kerrokset foinikialaisista osmaneihin; Souk Tawilen kaivaukset vuonna 1994)
- LGIC (roomalaisen Berytuksen oikeustieteen koulu; osuus Justinianuksen lakikokoelmaan; ”Lainsäädännön äiti”)
- AP/Gulf News ja Click2Houston (maan leveys leveimmältä kohdalta 88 km; instituutioiden jakautuminen)
- Al Jazeera (maroniittikirkko hylkää päätöksen; LBCI ja MTV; vuotanut video ja Berrin pyyntö)
- CNN (hallituksen perääntyminen 27. maaliskuuta; Mikatin lausunnot)
- CNBC/Reuters (Middle East Airlines aikaistaa lentoaikoja)